”Äläkä sitten nuku ollenkaan vielä ensimmäisenä päivänä perillä!” Kauko-Idässä käyneiden kuoromiesten evästys kaikui päässä, kun pirteä paikallisopas kertoili Tokio-tarinoita lentokenttäbussilliselle nuokkuvia Laulu-Miehiä. Sisäinen suomikello väitti aikaa aamuyöksi, auringonpaiste ulkona taas toivotti kuoroa tervetulleeksi Japanin keväiseen keskipäivään.
Melkein kahden viikon kuoromatkalle lähteminen oli ensikertalaiselle jännittävää: edessä lähes kymmenen tunnin lennot, pisin yhdessäolo koskaan kuoron kanssa ja perillä odottamassa laaja musiikillinen ja matkailullinen ohjelma tuntemattomassa kulttuuripiirissä. Edessä oli kuoron 100-vuotisjuhlinnan huipentuminen Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden aikana. Monien harjoitusten ja valmistelujen jälkeen löysimme näin itsemme moottoritieltä Tokion rannattoman talomeren syvyyksistä.
(Tämän matkapäiväkirjan tekstin on kirjoittanut Antti Kinnunen.)
Untuvikko Japanin maalla
Ensivaikutelma oli ristiriitainen: paljon kaunista ja komeaa, mutta myös karuja ilmajohtosykkyröitä ja raakaa betonia. Kaikki oli isoa. Englanninkielisiä tekstejä oli paikoin, mutta olo tuntui erittäin ummikolta.
Onneksi tunnelmaan päästiin heti, kun vierailimme Asakusa Kannonin temppelissä ja sitten paikallista keittotaitoa koestamassa. Takaisin bussiin mentiin matkanjohdon hellässä käskytyksessä, jonossa kuin luokkaretkeläiset ikään.
Hotelli Shinjukussa oli edelleen iso (25-kerroksinen), mutta huoneet ns. kompakteja, mikä saikin osan muodollisesti pätevämmistä kuorolaisista hakeutumaan isompiin. Huoneiden japanilaiset wc-istuimet olivat elämys idoihin ja gustavsbergeihin tottuneelle automaattipuhdistuksineen, lämmityksineen ja musiikkeineen.
Ennen odotettuja unia kävi kuoro vielä tempura-illallisella, jossa kajautettiin karonkkalaulut ensi kertaa, yleisön pyynnöistä huolimatta.
Tokio: treeniä, konsertteja ja tietty karonkkoja
Ensi harjoituksissa isäntäkuoro Oedo Choraliersin kanssa oli hienoa löytää välittömästi musiikin kautta yhteisyys täysin outojen ihmisten kanssa! Yhteisnumerot, Valkeat kaupungit ja Venematka, laulettiin hienosti ulkoa. Kullervoa harjoiteltaessa paikalla olivat myös kapellimestarimme Yuri Nitta ja orkesteri Ainola sekä japanilaiset Kullervo-solistimme. Pientä varovaisuutta nähtiin, hyviäkin merkkejä oli ilmassa paljon. Harjoitusten jälkeen hajauduttiin Tokion iltaelämään: taksinkäyttöä harjoiteltiin, ravintolakulttuuriin totuttiin, kahviautomaatit kadunkulmissa otettiin ilolla vastaan.
Seuraavana päivänä Meguro Persimon Hallin hienossa akustiikassa marssi isäntäkuoron numeroiden jälkeen lavalle Laulu-Miehet a cappella-ohjelmistoineen, johtamaan tuttuun tapaan Matti Hyökki. Yleisön edessä ja lavalla selvisi taas tarkoitus sille, miksi tätä teemme ja miksi paikalle tulimme: musiikin kieli oli taas yhteinen kaikille ja yleisö oli mukana. Finlandia-hymni yleisön seassa oli tosi hieno tapa päättää konsertti!
Karonkkaa vietettiin oedolaisten kanssa sopivin menoin laulaen, puheita pitäen ja tietysti herkutellen.
AY-osastomme neuvottelema vapaapäivä kului kullakin tahollaan. Osa hankki elektroniikkaa, osa matkaili lähialueilla, osa tutustui kulttuuritarjontaan: ns. nuoriso-osastomme kävi keittiöveitsiostoksilla, ihailemassa silmänkantamattomiin jatkuvaa kaupunkialuetta 450 m korkeudesta Sky Treestä, rusettiluistelemassa ja tietysti paikallisesta kulinarismista nauttimassa. Valtavassa metropolissa tarjontaa riittää.
Harjoitusten jännittämisistä ei ollut jälkeäkään Sumida Triphony Hallin Kullervo-esiintymisessä: Yuri Nitta, solistit ja orkesteri esittivät Kullervonsa rouheaan suomalaiseen tapaan ja kuorot toivat Kullervon tarinan voimallisesti kulminaatiopisteeseensä. Yleisöä hellittiin vielä kuoron ja orkesterin Finlandialla. Mielenkuohujen rauhoituttua hyvästelimme uudet tokiolaiset ystävämme pitkän kaavan mukaan juhlamielellä.
Kioto – vanha pääkaupunki
Aurinkoisen tuulisessa säässä matka jatkui busseilla. Erinomaiset näköalat Fuji-vuorelle kirvoittivat runsaita minä ja Fuji -selfieitä. Kiotoon tultaessa uusi kaupunki tarkoitti uutta (väljempää) hotellia ja välitöntä tutustumista paikalliseen kulinarismiin, nyt jo sujuvalla syömäpuikkoetiketillä.
Ohjelmassa oli konsertti isäntäkuoro Naniwa Choraliersin kanssa. Kioton hyväsointisessa Concert Hallissa hyvään vireeseen äitynyt Laulu-Miehet pani parastaan lavalla ja yleisö oli mukana. Rakastava-sarjan tulkinnasta saatiin jopa jälkeenpäin karonkkatunnelmissa Mattimme suusta harvinaisia ylisanoja.
Hiroshiman kirkkokuorona
Jatkaessamme kohti Hiroshimaa kävimme ensin tutustumassa Kiyomizu-deraan, ”Puhtaan veden temppeliin”. Temppelialueelta poistuttaessa kuorolaiset lankesivat sankoin joukoin turistiansojen kiusauksiin: busseille raahattiin kylpytakkeja, viuhkoja ja sushiastiastoja.
Perillä Hiroshimassa majoituimme lähes 1945 pudotetun atomipommin räjähdyskeskipisteen alle. Iltakävelyllä sodan muistoja katsomassa olivat ajatukset vakavia. Aamulla suurin osa laulajista kävi atomipommin museossa. Vieraskirjan yleisin kommentti oli: ”Ei koskaan enää!”
Historia alueella on paljon pidempi: kävimme läheisellä Itsukushiman saarella 6.vuosisadalta juontavalla shintopyhäkköalueella, eräällä Japanin kulttuurimaisemista.
Kulttuurivaihdon hengessä siirryimme sitten paikalliseen metodistikirkkoon harjoittelemaan ja konsertoimaan isäntiemme, Teraotoko-kuoron kanssa. Yhteisnumeroissamme saimme kirkkosalin täytettyä lähes sadan miehen äänellä perinpohjaisesti, mikä yleisöä näyttikin miellyttävän.
Toyotassa: kiitoksia, ei tuotenäytteitä
Seuraavan aamun haasteena oli päästä 500 km päähän Toyota Cityyn iltapäivän konserttiin. Tämän ongelman ratkaisi Shinkansen-luotijuna 300 km/h tuntinopeuksineen. Oma kokemuksensa tämäkin, josta hyvin selvittiin, jahka laulajajoukkio saatiin paimennettua ajoissa junaan.
Vähitellen alkoi vain junassa muodostua kasvava karanteeniosasto, olisikohan taustalla ollut liiaksi herkuttelua Hiroshiman ostereilla?
Toyota City ei ollut mikään pikkukaupunki. Kaupungissa oli 420 000 asukasta ja erittäin vilkas kulttuuritoiminta. LM oli nyt paikallisen konserttisalin kutsuttuna kuorovieraana, muiden kansainvälisten kuuluisuuksien vanavedessä. Sairastumistapauksista huolimatta kokosi LM rivinsä ja äänensä vielä kerran. Yleisö osoittautui matkan välittömimmäksi: saimme aikaan hyvää tulkintaa ja viimeinen Finlandia jäi kiertue-ensikertalaiselle hienoksi muistoksi.
Kulttuurityön päätyttyä oli ohjelmassa vielä vierailu Toyotan autotehtaalle. Näytteitä ei valitettavasti saatu, kierros tulevaisuusmuseoineen oli kyllä muutoin hyvin opettavainen. Tekniikkasyrjähypyn jälkeen täytimme temppelikiintiömme ja poikkesimme Naran puiseen temppeliin valtavine Buddhan patsaineen. Kun temppeli oli uskollisesti kuvattu ja kierretty ja hovikuvaajamme John Schultzin taskut paikallisten peurojen toimesta tyhjennetty, oli aika jatkaa matkaa viimeiseen yöpymispaikkaan Osakaan.
Etikettiä tulee noudattaa: eihän sitä juhlimatta kuulu kotiin lähteä
Kiertueen ja Laulu-Miesten 100-vuotisjuhlavuoden loppujuhla kuului toki asiaan. Aika kului vauhdilla juhlaruoan, laulujen ja naurujen merkeissä. Juhlavuoden eteen työskennelleitä tovereita palkittiin ja tulevaisuutta luotaavia puheita pidettiin.
Kohokohtana tilaisuudessa oli kuitenkin kuoron uuden säveltaiteilijajäsenen nimittäminen: Chifuru Matsubara on ansioitunut vuosikymmenien mittaan suomalaisen mieskuoromusiikin sanansaattajana ja on tehnyt korvaamatonta työtä Laulu-Miesten ja kiertueen eteen. Mielellämme soimme Chifulle tämän kunnian.
Näin tuli aika siirtyä sinivalkoisille siiville. Koneen kapteeni toivotti Laulu-Miehet tervetulleiksi koneeseen kotiin palaavina kulttuurilähettiläinä, mikä meitä toki lämmitti. Matkalla läpikäytiin kokemuksia: Japani oli ihastuttanut ja hurmannut meistä monia niin, ettei vierailu olisi jäämässä viimeiseksi. Kokemuksia kertyi juniorillekin kiikkustuolissa muisteltaviksi asti. Kuoroharjoitusten aherrus palkittiin runsain mitoin. Näköjään harrastajalaulajakin voi päästä tekemään hyvää taidetta hienoihin ympäristöihin ollessaan osana sopivan kunnianhimoista ja suunnitelmallista kuoroa. Eikä LM näytä sammaloituvan: Eino Linnalan mieskuorotuotannon kokonaislevytys on vielä viimeistelyä vailla, ja Matilla kuulostaa olevan kaikenlaista muuta mielenkiintoista mielessä…
Matkaterveisin ensikertalainen Antti Kinnunen
