Erkki Tilvis (1909–1986)

Martti Turusen ja Armas Maasalon muotokuvataulujen tekijä

Tilvis syntyi opettajaperheeseen Kirvussa. Ylioppilas 1928, FT 1948. Erkki Tilvis toimi valmistuttuaan matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana eri kouluissa. Hän innostui jatkamaan opintojaan erityisalallaan fyysikkona, pääsi professori Väisälän assistentiksi Helsingin yliopistoon tutkimaan meteorologiaa ja väitteli tohtoriksi. Liittyi Laulu-Miehiin 1947.

Harrastuksesta alkanut öljyvärimaalaus kiinnosti yhä enemmän, ja noin vuodesta 1953 lähtien Tilvis antautui vapaaksi taiteilijaksi. Yksi ensimmäisistä merkittävistä töistä oli Laulu-Miesten tilaama Martti Turusen komea muotokuva. Maine kasvoi, ja Erkki Tilvikseltä tilattin paljon muotokuvia eri tahoille. Hän on maalannut mm. Urho Kekkosen kuvan Eduskuntaan, Risto Rytin muotokuvan Valtioneuvoston tiloihin, Mannerheimin muotokuvan puolustusministeriöön jne, yhteensä jopa noin pari sataa yksittäistä muotokuvamaalausta.

Erkki Tilvis oli koloristi, hän tutki ja kokeili valon ja värien yhteisvaikutusta maalaamalla pleksilasilevylle siveltimellä ja myös palettiveitsellä.

Merkittävistä muotokuvista huolimatta Suomen taiteilijapiireissä ei haluttu meritoida Erkki Tilvistä varsinaisena taidemaalarina, eikä hänen nimeään ole löytynyt eri taiteilijamatrikkeleista. Syynä pidettiin ”väärää koulutusta”.

Erkki Tilvis kertoi itse 30 v -muistelussaan 1982 Turusen muotokuvan valmistusprosessista:

”Maalasin Martti Pyssy Turusen kuvan Helsingissä, Siltavuoren penkereellä olevassa Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ullakkohuoneessa, jossa oli suunnilleen pohjoiseen suuntautuva iso ikkuna. Huone soveltui ateljeeksi, koska siinä oli tasainen, auringonkierrosta vapaa valaistus. Maalauksena Pyssyn kuva kuuluu siihen töitteni vaiheeseen, jona aikana siirryin asteettain sivellinmaalauksesta puhtaaseen palettiveitsitekniikkaan. Niinpä kuvassa itse henkilöhahmo on maalattu vielä siveltimellä, mutta tausta on tehty jo palettiveitsellä.”
––––––
”Sain vähitellen ratkaistua mielessäni asennon ja sen mukana Pyssyn mittasuhteet. Kaikki sujui leppoisasti. Itselläni oli rauhattomuuden tunne. Pyssy oli tiukka johtaja ja tinkimätön musiikkimies. Ennemminkin hiukan äreän tyytymätön kuin tyytyväisen hymyilevä kuoron huippusaavutuksiin. Päätin yrittää saada tämän lievän mutta päättäväisen äreyden hänestä esille… Tuota ilmettä lähdin maalauksessani tavoittamaan Pyssyn kasvoille, ja se ilme niillä nyt on.”
––––––
”Kuva oli päätetty paljastaa Laulu-Miesten juhlasalissa 7.12.1952 klo 16, vuorokautta ennen vuosijuhlan alkua. Vedin tauluun viimeiset vedot samana aamuna ja päätin, että nyt se saa olla valmis… Ripustimme kuvan peräseinälle ja lähdin vähän kauempaa katsomaan tulosta. Seisoin mykistyneenä ja järkyttyneenä. En ollut tuntea kuvaa!… Maalatessani taulua ullakkohuoneessa päivänvalossa olin unohtanut, että Laulu-Miesten juhlasalissa on eri väristen putkien muodostama loisteputkivalaistus, jossa jokainen putki lähetti oman spektrinsä valoa.”

Taiteilija palasi malli ja taulu mukanaan työhuoneelle, jossa sai korjattua ja paranneltua kasvoja niillä väreillä, jotka loisteputkivalaistus oli niellyt. Hermopaine oli kova, mutta yhteistyössä siitä selvittiin. Lopputulos ilmeineen todettiin juhlasalin seinällä onnistuneiksi.

Armas Maasalo (1885–1960)

Armas Maasalo syntyi Rautavaaralla kanttorin perheeseen. Jo 7 vuoden iässä hän pääsi tuuraamaan isäänsä kirkon messujen urkurina. Lukiolaisena Viipurissa Maasalo pääsi musiikkiopistoon ja siellä pianonsoiton ja urkujensoiton oppiin, ja pian myös opettajaksi. Siirryttyään Helsinkiin Armas Maasalo aloitti sekä musiikkitieteen opinnot Yliopistossa että Musiikkiopistossa parhaiden opettajien ohjauksessa 1907 -1910; mm. Ingeborg Hymander, Karl Ekman, Oskar Merikanto, Axel Törnudd, Erik Furuhjelm. Siirtyminen Sibeliuksen oppilaaksi tyssäsi maestron ulkomaan matkoihin. Kipinä kansainvälisiin opintoihin ja uraan syttyi kuitenkin Abraham Ojanperän laulutunneilla.

Pariisin konservatoriosta Maasalolla oli tuomisinaan Suomeen mm. ammattitaitoista kuoron valmennusta, urkujen soittoa ja sävellystä.

Merkittävä on Armas Maasalon panos koraaliteosten uudistustyössä sekä monipuolisena urkurina ja säveltäjänä.  Isojen oratorioiden ohella hän sävelsi kymmeniä kuorosävellyksiä ja yksinlauluja.

Maasalo valittiin Laulu-Miesten ensimmäiseksi laulunjohtajaksi ja nimitettiin ensimmäiseksi säveltaiteilijajäseneksi 1915.