Laulu-Miehet on ehkäpä historiansa parhaassa taiteellisessa kunnossa viettäessään tänä vuonna 110:tta juhlavuottaan. Vielä 20 vuotta sitten kuoro oli syvässä kriisissä. Ongelmien taustoista, itse kriisivuosista ja pelastusoperaatioista kerrotaan ”Laulu-Miesten vuosisata 1914–2014” historian kirjoituksessa. Lopulliseen ratkaisuun ja sitä seuranneiden vuosien tapahtumien kulkuun vahvasti myötävaikuttaneena haluan seuraavassa vielä palata kuoron tulevaisuuden ratkaisseen ajanjakson käännekohtiin.
Prologi
”Toimiessani Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) puheenjohtajana talvilomailimme Matin (Hyökki) kanssa sattumalta samaan aikaan Ylläksellä. Sovimme yhdessä puolisoidemme kanssa tapaavamme yhteisen illanvieton merkeissä. Muistan vielä hyvin – noin 30 vuoden takaa – kysyneeni saunan lauteilla Matilta, mitä hän aikoo tehdä isona. Itselläni ei ollut tätä kysyessäni mitään ajatusta tai toivetta vastauksesta. Olin vain utelias kuulemaan, minkälaiseksi Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) taiteellinen johtaja näki tulevaisuutensa YL:n ja muiden silloisten valtakunnallisesti merkittävien tehtäviensä jälkeen. Hieman hämmentyneenä Matti vastasi, ettei tiedä tai osaa sanoa. Muistaakseni jatkoimme vielä keskustelua yleisellä tasolla Suomen kuoromaailman silloisesta tilasta ja tulevaisuudesta, ja itse kysymykseni vastauksineen oli siten loppuun käsitelty.
Samoina YL:n puheenjohtajavuosinani tapasin usein Laulu-Miesten silloisen puheenjohtajan Hans Zeitlingerin – todellisen herrasmiehen – erilaisissa mieskuorotilaisuuksissa. Kerta toisensa jälkeen hän lähestyi minua lämpimästi hymyillen ja kysyi, milloin YL:stä alkaa taas virrata varttuneempia laulajia tähän tarkoitukseen varta vasten aikoinaan perustettuun seniorikuoroon, Laulu-Miehiin. Pyrin vastaamaan kohteliaasti ja jäin aina kohtaamistemme jälkeen ihmettelemään, mitä hän oikein tarkoitti. YL oli juuri saanut valmiiksi oman PTS:nsa ja kaikki kuoron aika sekä energia suuntautui innolla sen toteuttamiseen. Ajatukset siirtymisestä seniorikuoroon ei tullut kenenkään YL:n silloisen laulajan mieleen, tuskin edes unissa.
Vaan kuinkas sitten kävikään?”
Jäätyäni pois YL:n toiminnasta minulla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia kuorolaulajaurani jatkamiseksi. Muutaman vuoden päästä havahduin, kun huomasin kiinnostukseni vaivihkaa heränneen pohtimaan Laulu-Miesten tilannetta. Mitä kuorolle kuului, mitä sille oli tapahtunut, ja minkä pitäisi muuttua, jotta se alkaisi kiinnostaa nuorempia laulajia ja nousisi Suomen mieskuorojen kärkikastiin?
Minulle selvisi, että kuoron varsinainen toiminta oli jo hyvin pitkään ollut tappiollista. Laulu-Miehet oli joutunut rahapulassaan myymään yläkerran ravintolahuoneiston. Velkojen maksun jälkeen myynnistä yli jääneet varat eivät kuitenkaan tuottaneet riittävästi ja lisäksi Laulu-Miesten kiinteistöön oli syntynyt melkoinen korjausvelka. Samaan aikaan kuoron keski-ikä oli noussut hälyttävälle tasolle ja kuoron taiteellinen taso laskenut huolestuttavasti. Kuoro vaikutti taantuneen herraklubiksi, jota markkina-arvoltaan kiinnostavat taiteelliset johtajat karttoivat (ks. Laulu-Miesten vuosisata: sivut 163–178).
Kun kuoro oli hetken aikaa jopa ilman varsinaista taiteellista johtajaa, tarjoutui Jaakko ”Jaska” Kivinen kuoron kriisiajan puheenjohtajaksi ja onnistui pestaamaan Hannu Norjasen L-M:n taiteelliseksi johtajaksi. Näillä taustatiedoilla päätin pyrkiä kuoroon, jonka ensitenoriin minut hyväksyttiin. Entiset laulajaveljeni YL:stä ihmettelivät tätä ratkaisuani vielä vuosikausia.
Olin tuskin ehtinyt aloittaa uutena laulajana, kun kuoro jäi taas ilman taiteellista johtajaa. Hannu Norjanen lopetti johtajakautensa kesken ensimmäisen vuoden tultuaan valituksi Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseksi johtajaksi aikataulusyihin vedoten.
Minulla oli ehdokas valmiiksi mietittynä. Esitin Jaskalle ajatukseni siitä, että johtajaksi tulisi kutsua Matti Hyökki. Ensin Matti kieltäytyi ottamasta tehtävää vastaan vedoten silloisen siviilielämänsä pyörteisiin ja työkiireisiin. Asia kyllä kiinnosti häntä, mutta ajan käyttöön liittyvät realiteetit täytyi hyväksyä. Lopulta hän kuitenkin suostui, kun hallitus ja laulukunta hyväksyi, että hän saa palkata itselleen kuoroassistentin, joka hoitaisi suurimman osan harjoituksista hänen henkilökohtaisessa ohjauksessaan. Sopimus allekirjoitettiin, Matti tarttui L-M:n tahtipuikkoon ja kuoro palkkasi Matin assistentiksi musiikin maisteri Helge Kõrvitsin.
Uusia, kokeneita, hyviä laulajia tarvittiin kipeästi. Rekrytointityötä tehtiin käyttäen vetovoimana Mattia ja omaa esimerkkiäni. Meidät kummatkin tunnettiin hyvin, meihin luotettiin ja uskottiin. Soitin entisille YL: listi veljilleni – jokaiselle sellaiselle, joka oli jo YL:n jättänyt – ja maanittelin mukaan. Järjestimme myös osalle potentiaalisista jäsenistä illallisen, jossa kerrottiin kuoron tulevaisuuden suunnitelmista ja motivoitiin heitä liittymään. Tilaisuuden päätteeksi järjestettiin yllätys: ”koelaulu”, jonka kaikki läpäisivät. Välittömästi tämän jälkeen heille ilmoitettiin heidän juuri päässeen ja liittyneen kuoroon. Vastalauseita ei kuulunut.
Vaikka uusien laulajien rekrytointi tuotti tulosta, täytyi ”vartiossa seisseiden ja vahtivuoron vaihtumista odottaneiden”, siinä ajankulussa laulajakvaliteettinsa parhaimpien vuotensa menettäneiden laulajaveljien, asema kuorossa arvioida uudelleen. Nämä vuodet ja toimenpiteet eivät kaikkia luonnollisesti miellyttäneet; oli raskasta jättää laulajakoti, viikoittaiset kokoontumiset laulajaveljien kanssa harjoitusten yhteydessä. Näinä kovina vuosina kuoron puheenjohtajana toimi Mauri Perola (pj 2000–2002), minun toimiessani taustalla varapuheenjohtajana. 2/3 kuoron laulajistosta vaihtui näissä tuoksinoissa.
Tuote piti saada kuntoon, jotta se alkaisi aidosti kiinnostaa uusia laulajia, yleisöä ja yhteistyökumppaneita. Laulajien taiteellista eli laulutasoa oli edelleen nostettava. Kuoron tuli ryhtyä konsertoimaan ja tekemään tallenteita, varsinainen toiminta täytyi saada tuottavaksi. Lisäksi myös korporatiivinen toiminta kaipasi uusiutumista. Ilman talouden kuntoon laittamista mikään muu tavoitteista ei toteutuessaankaan tulisi kantamaan pitkälle.
Usko tulevaisuuteen oli kuitenkin kova, ja sen eteen oltiin valmiit kuorossa satsaamaan. Laiva piti saada pinnalle ja kulkemaan kontrolloidusti haluttuun suuntaan. Päätimme aloittaa joulukonserttien järjestämisen, vaikka moni – Matti mukaan lukien – ei uskonut, että L-M:n joulukonserteille olisi Helsingissä tilaa, saati tilausta. Aloitimme Matin toiveesta tunnustelun ”reunoilta” kuten Paavalin kirkosta ja naapurikunnista menemättä suoraan ”suden suuhun”, kuten hän Helsingin keskeisiä konserttikirkkoja kutsui. Kasvatimme joulukonserttien määrän muutamassa vuodessa nollasta kymmeneen, ja yleisöä tuntui riittävän myös keskustan kirkkoihin.
Kaupallisilta äänitemarkkinoilta puuttuivat tallenteet mieskuorokirjallisuuden perusohjelmistoista: isänmaallinen ja hengellinen musiikki. Tähän markkinarakoon päätettiin iskeä. Lisäksi ideoitiin ”Kansan lauluja” – ohjelmistoa, jonka runsaudensarvesta valikoituihin lauluihin tilattiin mieskuorosovituksia ja niitä esitettiinkin, varsinkin kevätkonserteissa. Silloinen kuoro ei kuitenkaan taipunut tyydyttävällä tavalla kevyeen musiikkiin. ”Ei vaan svengaa” -tosiasian edessä haaveet uudesta aluevaltauksesta haudattiin pikkuhiljaa.
Marssin Matin kanssa sekä Ondinen että Warner Musicin äänitetuotannosta vastaavien henkilöiden pakeille esitelläksemme levytyssuunnitelmamme. Kummankin edustajat, Reijo Kiilunen/Ondine ja Pekka Ruuska/Warner olivat valmiit tekemään L-M:n kanssa levytyssopimuksen. Reijo jopa ehdotti, että L-M levyttäisi ”Iltatuulen viestistä” päivitetyn version. Koska YL ja Ondine olivat juuri ryhtyneet yhteistyöhön, tuntui järkevämmältä valita sen kilpailija, Finlandia Recordsin perinnön omistaja Warner. Sopimus allekirjoitettiin pohjalta 1 + 2 (optiot), ja ensimmäisen tallenteen sisällöksi päätettiin hengellinen mieskuoromusiikki. L-M:n historian ensimmäinen kaupallisen levy-yhtiön julkaisema äänilevy lanseerattiin yleisölle ja medialle konserttien tukemana vuonna 2003.
Samaan aikaan L-M pyrki saamaan osuutensa pääsiäisen ajan kirkkokonserteille alttiista yleisöstä omilla hengellistä musiikkia sisältävillä konserteillaan. Näitä markkinoitiin Markku ”Tedi” Hakosen lanseeraamalla iskulauseella: ”Aloita piinaviikkosi Laulu-Miesten konsertilla!”
Vaikka ”Särkyneille” -tallenne saavutti sille asetetun myyntimäärän, se ei kuitenkaan levy- yhtiölle riittänyt jatkosopimuksen kahden optiolevyn toteuttamiseksi. ”Hiljaisen viikon” konsertit eivät myöskään saavuttaneet niitä taloudellisia tavoitteita, joita niiltä oli toivottu. Niiden säännöllisestä järjestämisestä päätettiin luopua.
Kymmenessä vuodessa kuoron lohduton tilanne oli vihdoin selätetty, mutta vielä yksi ja erittäin tärkeä tavoite oli saavuttamatta. YL:n entinen puheenjohtaja Markku ”Pakku” Ruutu oli jäämässä eläkkeelle, eikä ollut vuosiin enää laulanut missään kuorossa. Siinäpä sopiva mies L-M:n tulevaksi puheenjohtajaksi: läheinen ja menestyksekäs yhteistyö Matin kanssa oli tullut tutuksi YL:n aikana. Ongelmaksi meinasi muodostua aikataulu. Olin jo päättänyt luopua puheenjohtajuudesta, mutta Pakku ei ollut Laulu-Miesten jäsen. Suuri osa laulajistosta tosin tunsi hänet entuudestaan. Lopulta sain Pakun suostumaan toivomaani aikatauluun. Kunhan laulajaveljen saisi vielä edes yhteen harjoitukseen ennen kokousta, jotta jäsenyys voitaisiin asianmukaisesti hoitaa, ja samalla ”esitellä” uusi laulaja ja pj- kandidaatti kuorolle. Asiat loksahtivat lopulta paikoilleen. Pakku toimi Laulu-Miesten puheenjohtajana kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Hänen kautensa aikana kuoron taloudellinen tilanne saatiin lopullisesti tasapainoon.
L-M:n remonttioperaatioon vastikkeetta aikaansa uhranneista työntekijöistä haluan erityisesti mainita puheenjohtajaedeltäjäni Jaakko Kivisen ja Mauri Perolan, jo edesmenneen Markku Hakosen ennakkoluulottomana ja idearikkaana isäntänä, sekä Risto Joutsenlahden ja Matti Tilkasen L-M:n rahakirstun vartijoina ja hoitajina. Yhteistyö laulajiston, taiteellisen johdon, korporatiivisen johdon ja muiden luottamustehtäväänsä hoitavien viskaalien kesken sujui erinomaisessa hengessä. Tavoitteet askelmerkkeineen, aikataulutavoitteineen oli yhdessä sovittu – kaikilla meillä oli oma vastuumme ja työmaamme, jolla sai rauhassa tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä – toisiimme luottaen.
Laulu-Miehillä on suomalaisessa kuoromaailmassa aivan uniikki kokonaisuus ominaisuuksia, jotka herättävät ihailua ja kateutta: pitkän hienon historian lisäksi oma koti, omat tasokkaat rivimiessolistit sekä vakaa talous. Valppaana, aikaansa seuraavana, suomalaisen, ainutlaatuisen hienon mieskuoromusiikin ja omia perinteitään kunnioittavana musiikkikorporaationa Laulu-Miesten asema säilyy suomalaisen mieskuoromusiikin eturivissä. Laulu-Miesten kannattaa olla ylpeitä saadessaan tilaisuuden jatkaa Matti Hyökin YL:ssä aloittamaa suomalaisen mieskuorokirjallisuuden taltiointityötä. Kunnioitettavaa kulttuurityötä, johon vain harva kuoro kykenee!
Epilogi
Ensimmäisen vappulounaani vietin Vanhan ylioppilastalon musiikkisalin ikkunalaudalla vauvakopassa vuonna 1959, YL:n seurassa. Muistan lapsuudestani useat Laulu-Miesten omissa tiloissaan järjestämät vappulounaat ongintoineen, piirrettyine filmeineen, serpentiineineen, ilmapalloineen, serenadeineen, kevät- ja juomalauluineen. Sittemmin järjestin vappulounaita yli 30 vuoden ajan lähipiirilleni sukulaisineen ja ystävineen.
Wappulounas on aloitteestani vihdoin palannut Laulumiehiin. Olen tästä hyvilläni ja kiitollinen. Kiitän Laulu-Miehiä viestikapulan vastaanottamisesta ja erityisesti sen nykyistä puheenjohtajaa Veli-Pekka ”VP” Talvelaa ennakkoluulottomuudesta elvyttää tämä perinne.
Haluan vielä Laulu-Miehiä onnitellen välittää samalla kunniapuheenjohtajanne, isäni Veikko Lappalaisen kannustavat terveiset juhlivalle kuorolle. Laulajat johtajineen tulevat ja menevät. Laulu-Miehet on ja pysyy! Eläköön 110-vuotias L-M!
Juha Lappalainen, seniori Laulumies
________________________________
Juha Lappalainen lauloi Laulu-Miesten ykköstenorina vuosina 1998–2011 ja kakkostenorina vuonna 2013. Hän oli lukemattomien konserttien tenorisolisti ja lauloi solistikvartetti ”Hiivareissa”. Kuoron varapuheenjohtajana hän toimi 2000–2002 ja puheenjohtajana 2003–2008.
