Lukuisten yhteisten konserttikokemusten perusteella voin todeta, että Laulu-Miesten juniori Mikko Hintsala herättelee tunteita sekä yleisössä, että meissä laulajissa. Mikon kaunis laulu ei jätä ketään kylmäksi. Mikä on tämä kuoromme nuorin (laulu)mies?
Haastattelin kuoromme sihteeriä, joka laulaa L-M:ssä 2-tenoria ja keikkailee paljon kuoron ulkopuolellakin. Olen päässyt tutustumaan Mikkoon myös kvartettilaulun kautta, sillä perustimme korona-aikana EKO-kvartetin, joka on esiintynyt kuoromme edustajana useita kertoja erilaisissa juhlissa. Annetaanpa Mikon valottaa hieman taustojaan ja haaveitaan.
Millainen on musiikkitaustasi?
Perheessäni oli sisaruksilla pianonsoiton harrastusta ja pakollisen oppivelvollisuuden mukaiset nokkahuilut ja muut, mutta varsinaisesti meistä kukaan ei erityisesti ollut musiikinharrastaja. Äidin laulutaito ja jatkuva laulaminen lapsiperheen arjessa madalsi todennäköisesti omaa kynnystä myös hakeutua varhain jo kuoroihin ja siitä on homma lähtenyt. Pianoa olen opetellut auttavasti soittamaan myöhemmin ja sen pointti on se, että pystyn ehkä jollain tavalla paremmin omatoimiseen treenaamiseen, kun vähän pystyn itseäni säestämään. Muita soittimia minulla ei ole.
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä laulumies? Missä kuoroissa olet laulanut?
Olen aloittanut kuorolaulun Oulussa poikakuorossa, muistaakseni 7- tai 8-vuotiaana. Sen jälkeen lauloin hengellisen yhteisön projektiluonteisissa juhlasekakuoroissa 16-vuotiaaksi asti. Sitten pääsin ensimmäiseen mieskuoroon, joka oli edelleen Oulussa toimiva Mieskuoro Weljet. Se oli upeaa nuorten miesten innostunutta toimintaa, jossa ensimmäistä kertaa pääsi reissutunnelmiin ja kunnon konsertteja laulamaan.
Muutettuani Helsinkiin 19-vuotiaana, lauloin varusmiespalveluksen aikana sotilassoittajien solistina eri tapahtumissa. Sain hyvin iltavapaita, kun pääsin Leppävaaran kirkon kamarikuoroon. Sen jälkeen olen tehnyt projektiluonteisesti stunttimiehen hommia useissa kokoonpanoissa kuten Hämeenkylän kirkon kamarikuorossa. Merkittävä kokoonpano oli Miesyhtye Kanto, jonka kanssa myös levytettiin. Olin mukana perustamassa Lauluyhtyen A-menia kymmenkuntavuotta sitten ja heidän levysolistinaan ensimmäisellä julkaisulla. Olarin kirkon kamarikuorossa olen käynyt välillä stunttaamassa myös.
Projektiluonteiset kvartetit ja tuplakvartetit ovat tulleen Kanton jälkeenkin erittäin tutuksi: olen tehnyt tiernapoikatallenteen yhtenä projektina, osallistunut noin 20-30 eri pienyhtyeen keikoille. Vuoden 2016 aikana hakeuduin Laulu-Miehiin ja siitä lähtien olen ollut mukana sekä 2.tenorin stemmalaulajana, solistina ja kvartettihommissa, Qtet– ja EKO-kvarteteissa eniten. Tämän L-M toiminnan ympärillä tapahtuvien esiintymisten lisäksi teen noin 20-35 ”omaa keikkaa” eri juhlissa, häissä, hautajaisissa ja elämän merkkitapahtumissa.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Muutama erityinen muisto tulee kuluneen 6 vuoden ajalta. Malagan täpötäyden Katedraalin konsertti oli hieno, sain siellä toimia myös solistina. Suomi 100 -juhlavuoden juhlakonsertti loppuunmyydyllä Musiikkitalolla oli myös mieleenpainuva. Ja yleisenä hienona piirteenä tässä on keikkamatkat, joissa on syntynyt elinikäisiksi ystävyyksiksi muuttuneita ihmissuhteita ja niitä kuuluisia reissukommelluksia.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuodesta toiseen mieskuorotoiminnassa ja nimenomaan Laulu-Miesten riveissä?
Kuoron toimintaa johdetaan kovaa vaatimustasoa ylläpitäen. Kuoromme taiteellinen johtaja Matti Hyökki ei päästä meitä helpolla. Haluan edelleen 38-vuotiaana kehittyä sekä teknisesti että musikaalisesti. Minulle on siunaantunut L-M:ssä mielekkäitä solistirooleja, mutta suurin syy löytyy omasta hienosta 2. tenorin stemmahengestä ja ihmisistä, joita on aina ilo nähdä. Vaativat projektit ovat antoisia sillä tyhjää saa pyytämättäkin. Kun teemme intensiivisesti vuosia töitä eri teosten parissa, palkitsee onnistuminen levyllä ja lavalla koko kuoron hienosti. Oma fiilis on se, että kannatti ahkeroida. Muitakin vaihtoehtoja olisi käydä laulamassa, mutta olen hienosti integroitunut alusta alkaen Laulu-Miehiin ja minut otettiin hyvin vastaan. Mieskuorossa huumorin ja palautteen antamisen taso on paikoin ronskia ja minä, suuren veljeslauman keskellä kasvaneena, koen sen tunnelman kotoisaksi.
Olet kuoromme nuorimpia laulajia. Miten olet kokenut laulamisen Laulu-Miehissä meidän senioreiden kanssa? Mikä siinä on parasta?
Kyllä, taidan edelleen olla kuoron nuorin laulajajäsen. Minulla on siviilissäkin sydänystäviä ikähaarukassa 20-70. Olen aina viihtynyt eri ikäisten seurassa. Voin tuoda näkemyksiäni eri tilanteisiin ja vastavuoroisesti kokemukset, joita kuulen ja joista käsin minua myös ohjataan laulajana kehittymään, ovat korvaamattoman tärkeitä. Kuoroveljet ovat eläneet satoja ja tuhansia keikkoja ja näitä kokemuksia on syytä kuunnella. Minulle kuitenkin ratkaisevaa on se, että kuoron taso on sellainen, joka motivoi minua kehittymään myös yksilönä eteenpäin. Laulu-Miehissä kvaliteettivaatimus on korkealla, joten laulaminen ei lopulta ole ikä- vaan äänestä huolehtimisen kysymys.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Vaativaa ohjelmistoa tulee jatkuvasti, joten uutta opeteltavaa on roppakaupalla. Silti L-M uskaltaa välillä palata myös perinteisiin, yleisölle tuttuihin kappaleisiin ja ohjelmistoihin. Silloin palvellaan sitä yleisöä, joka on tottunut kuulemaan erittäin laadukkaasti tehtyä, tuttuja sielun kelloja soittelevaa, muhkean kuorosaundin omaavaa kuoroa. L-M:llä on edelleen mielestäni markkinoiden muhkein mieskuorosaundi. Sitä kelpaa esitellä lavalta.
Olet kuoromme luottosolisti ja yleisö on sulaa vahaa, kun päästät kaunisäänisen tenorisi valloilleen. Ja rehellisyyden nimissä voin sanoa, että herkistät kyllä meitä laulajiakin kauniilla laulullasi. Miten itse koet solistitehtävät?
Olen tosiaan ollut ensimmäisestä keikasta alkaen solistina ja se on tietysti pieni lisämotivaatiotekijä jaksaa harjoitella ja uurastaa. Se on minulle luottamustoimi, jossa en ensisijaisesti pyri esittelemään itseäni tai ääntäni vaan pyrin omalla panoksellani joka kerta tekemään esitettävästä kappaleesta ainutlaatuisen, ikimuistoisen kokemuksen. Solistin tehtävä on reaaliaikaista kommunikaatiota johtajan, solistin ja kuoron välillä. Minulla on siinä oma roolini, jonka haluan tehdä niin, että muutkin voivat onnistua. Omaa äänenväriä ja sen liikuttavuutta tai muuta on tosi vaikeaa itse analysoida. Tuppaan ajattelemaan, että minulle on annettu se saundi mikä on. Tehtäväni on pitää äänestäni huolta, kehittää ja käyttää sitä yleisöä palvelevasti.
Koen, etten ole kuorossa solistitehtävien vuoksi. Ymmärrän, että eri teokset vaativat erilaisia solistiääniä ja laulan erittäin mielelläni myös pelkkiä stemmoja. Nautin itsekin rivissä kuunnella, kun kuoron muut solistit tulkitsevat kauniisti ja liikuttavasti.
Onko mielessäsi jokin laulu/sävelteos, jonka toivoisit ohjelmistoomme ja jossa haluaisit toimia solistina?
Ei mitään erityistä tässä kohtaa. Nyt harjoittelussa olevat kappaleet ovat tosi motivoivia. Ääneni sopii esimerkiksi hengellisten laulujen solistitehtäviin ja niitä voi olla tulossa syksyn mittaan. Totta kai joku massiivinen teos mieskuorolle ja solistille on aina hieno mahdollisuus, mutta en osaa sellaisesta nyt haaveilla. Erityinen kunniatehtävä minulla oli päästä solistiksi nyt Ukrainan sodan aikaan ohjelmistoon nousseeseen Hiljainen tienoo –kappaleeseen, jonka laulaminen on myös itselle liikuttavaa ja vaikeaa. Ajatukset siirtyvät välittömästi niihin viattomiin uhreihin, kun laulussa tulee kohta: ”rukoillen käännyn puoleesi sun, johdathan Herra, kotiini mun.”
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille? Mikä näissä lauluhommissa kiehtoo eniten?
Haluan että jatkossakin on uutta ohjelmistoa ja perinteitä kunnioittavaa ohjelmistoa sopivassa suhteessa. Ulkomaan matkoja on tulossa ja ne ovat kivoja keikkoja. Silti paras fiilis tulee siitä, kun pitkän treenaamisen jälkeen stemmat löytävät keskinäisen harmonian, musiikki alkaa soida. Kun se tapahtuu, jokainen tuntee sen selkäpiissään, että nyt onnistuimme! Näitä onnistumisia odotan jatkossakin.
Esiinnyt paljon Laulu-Miesten lisäksi muuallakin. Paljonko keikkailet ja millaisissa yhteyksissä pääasiallisesti?
Teen yhteensä noin 50 keikkaa vuodessa laulajana, joista parikymmentä L-M:n rivissä. Loppu jakaantuu tasaisesti juhlaesiintymisiin kitaristin tai bändin kanssa (5-10 keikkaa vuodessa), hautajaiskeikkoihin (10-15 vuodessa) sekä projektiluontoisiin stunttaus- ja tuuraustehtäviin (10-15 keikkaa vuodessa).
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Minulle arvokkainta on keskittyä useita tunteja vain kehittymään jonkun kappaleen ääressä. Toistuvat toistot, yksityiskohtien hinkkaaminen ja hyvän biisin valmisteluprosessi on meditatiivista ja vaatii 100 % keskittymisen. Ison joukon yhteinen sointuva massa on laulajalle huumaava kokemus. Laulaminen on loputon oppimisen matka. Jopa kymmenenkin tuhannen tunnin jälkeen koen oppivani koko ajan uutta. Ja kuulemma kuorolaulajat elävät keskimääräistä pidempään. Tiedä häntä!
Mitä meidän tulisi tehdä, että saisimme kaltaisiasi nuoriakin laulajia enemmän mukaan toimintaamme? Mikä olisi se naru, jolla saisimme heitä mukaan?
Kyllä se suositteluperuste on varmasti paras tapa. Suusta suuhun tarinaa kiertämään, miten hyvissä käsissä Laulu-Miehissä ollaan ja miten hienoa on yhdessä laulaa. Kyllä viime vuosinakin useimmat laulajat ovat tulleet mukaan kaverin houkutuksesta, kuten minäkin.
Mitä muuta haluat viestiä lukijoillemme?
Käykää konserteissa. Me elämme niillä ja juuri teitä varten me vuoden ympäri uutterasti harjoittelemme.
Kiitos haastattelusta, Mikko!
Haastattelijana ja jutun kokoajana toimi Laulu-Miesten sometiedottaja Asko Leppilampi
