Laulu-Miehet teki jälleen suuren suomalaisen kulttuuriteon. Kuoro levytti Erkki Melartinin kaikki mieskuorolaulut, joista valtaosan se myös kantaesitti konserteissaan.
Sain olla kuorolaisena mukana levyttämässä näitä lauluja ja halusin penkaista hieman kulissien taakse. Haastattelin kuoromme taiteellista johtajaa Matti Hyökkiä ja hämmästykseni oli suuri, kun kuulin mitä kaikkea sisältyy tällaiseen historialliseen levytysprojektiin. Haastattelu oli mahtava matka musiikin maailmaan.
Tässä esimakua tulevalta levyltä. Voit kuunnella tästä linkistä aukeavan videon kautta yhden laulun levyltä.
Kerro Matti Hyökki hieman tämän Laulu-Miesten uusimman levytysprojektin taustoista. Mistä tuli idea?
Suomalaisten säveltäjien mieskuoroteosten kokonaistaltioinnin aloitin jo 1980. Ensimmäinen, kahdelle LP:lle tehty Toivo Kuulan mieskuorolaulut julkaistiin Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) 100-vuotisjuhlissa 1983. Tuohon aikaan kuorojen tekemiä säveltäjien tuotantojen kokonaislevytyksiä ei ollut ollenkaan. Listaamatta tässä yhteydessä kaikkea tähän mennessä ilmestynyttä mainitsen vain, että Laulu-Miehet jatkaa nyt tätä suomalaisen kuorotaiteen tallennustyötä, perustutkimusta, joka on välttämätöntä millä alalla tahansa.
Oliko vaikeaa saada kuoro innostumaan levytysprojektista, joka on täynnä epävarmuutta?
Levytykset ovat vain osa kuoron musiikillista toimintaa. Laulu-Miehissä puhumme pitkän ja lyhyen tähtäimen suunnitelmista, vuosikellosta. Syyskonsertti, joulukonsertit ja -kiertueet, kevätkonsertti ja kvartettikeikat sisältyvät vuosikelloon, mahdolliset ulkomaanmatkat ja levytyssuunnitelmat pitkän tähtäimen suunnitelmaan. Levytykset ovat laulukausia yhdistävä musiikillinen pohjavirta, toiminnan cantus firmus.
Kaikki eivät tietenkään innostu tällaisesta. Kun kuoroon hyväksytään uusi jäsen pelkästään musiikillisten valmiuksien perusteella jää paljon tekijöitä, joista etukäteen ei tiedä mitään. Kuoron ohjelmisto ilman muuta vaikuttaa haluun sitoutua ja motivoitua. Jotkut löytävät juuri sen, mitä ovat tulleet hakemaan, jotkut luopuvat saman tien. Kaikki joutuvat arvioimaan vaikuttimiaan ja ajankäyttöään.
Miksi kannattaa penkoa arkistoja ja nostella sieltä aiemmin levyttämättömiä sävellyksiä?
Kysymys on laaja, periaatteellinen, johtajakohtainen ja jakaa mielipiteitä. Omalla kohdallani kysymys on suomalaisen luovan mieskuorosäveltaiteen mahdollisimman monipuolisesta ääneen saamisesta. Sävellys on olemassa vasta kun se soi. Kuvataiteissa ja kirjallisuudessa tekijän työ on kaikkien halukkaiden ulottuvilla, galleriassa, omalla seinällä tai kirjahyllyssä. Musiikissa ei näin ole, ei ennen kuin teokset soivat. Kysymys on siis kansallisen kulttuurin yhden taiteen lajin tunnuksista ja niiden esiin tuomisesta.
Ammattiorkesterit ovat vuosikymmeniä tallentaneet suomalaisia orkesteriteoksia Paciuksesta Sibeliukseen ja Henrik Crusellista Kaija Saariahoon. Jokaisen sävelkielessä voi kuulla perusteltua ilmaisutahtoa ja -voimaa. Kuorokirjallisuuden kohdalla ja ammattikuorojen puuttuessa tällainen työ on Suomessa ollut kokonaan tekemättä aina 1980-luvun alkuun asti. Ja muiden kuin mieskuorojen kohdalla näin on monin osin tekemättä edelleen.
Suomalainen kuorokirjallisuus on maailmankin mittakaavassa poikkeuksellisen mittava ja laadukas. On paitsi etabloituneita suurmiehiä myös näiden varjoon jääneitä mestareita. Kansallisten suurmiesten kuten Sibeliuksen, Kuulan, Madetojan, Palmgrenin, Einojuhani Rautavaaran ja Erik Bergmanin mieskuoroteokset ovat jo tallessa. Näiden varjoon on jäänyt vähemmälle huomiolle jääneiden säveltäjien tuotanto. Vuonna 2017 Laulu-Miehet julkaisi 1930-luvulla kunniajäseneksi kutsumansa Eino Linnalan 70 laulua sisältävän mieskuorotuotannon. On tietysti osattava arvioida kenen tuotanto ansaitsee uudelleen arvioinnin. Tässä johtaja sanoo viimeisen sanan.
Suuret sävellyskokonaisuudet tuovat mukanaan paljon hyvää, mm. pedagogisen näkökulman: teospaketit ovat vertaansa vailla oleva nuotinlukutaidon, oppimisen jouduttamisen ja muistamisen kuntorata. Johtajan on tietysti arvioitava mihin kuoro pystyy ja mikä materiaali laulajistolle sopii. Laulu-Miehillä tonaalisuuteen pohjaavalla ohjelmistolla päästään tyydyttävimpään lopputulokseen.
Sitten on vielä laulukunnan näkyvyyden ja markkinoinninkin näkökulma. Laajojen kokonaistuotantolevytysten tekijä nostaa profiiliaan ja vahvistaa brändiään. Kriteerit täyttävä tallennus menee suoraan kansalliskirjastokategoriaan, levyä myydään kauan ja tekijä pysyy artistilistoilla vuosikymmeniä.
Avaa hieman sitä salapoliisiprojektia, jonka seurauksena löytyy vanhoja, aiemmin äänittämättömiä lauluja. Mistä noita lauluja oikein tulee?
Mistään salapoliisityöstä ei ole kysymys. Suomalaisen säveltaiteen historian tunteminen on työtäni. Vuosikymmenten kuluessa myös korva on oppinut poimimaan arvokkaan vihjeen ja nenä opettanut suuntaamaan alueille, mistä voisi olla jotakin löydettävää.
Minua kiinnostaa se, kuinka paljon lauluja ja niiden sovituksia joutuu muokkaamaan ennen kuin ne voidaan levyttää? Vai onko sellainen edes luvallista?
Käsikirjoituksia tai sovituksia ei voi muokata, mutta niitä joutuu kyllä tulkitsemaan. Ja niin kuin on nähty, tulkintoja joutuu myös tarkistamaan. Ylipäätään käsikirjoitusten tutkimisessa on tärkeätä osata lukea nuottikuvaa ja säveltäjän käsialaa. On hyvä oppia perusteet säveltäjän tyylistä, selvittää sävellyksen syntyajankohta ja se, miten aikakauden virtaukset näkyvät sävellyksessä. Säveltäjä on ehdoton auktoriteetti, yksittäiseen nuottiin ei voi koskea ellei löydy painavaa syytä tulkita sitä virheeksi. Laulun tekstin kohdalla on joustoa eri tavalla.
Mikä sai sinut aloittamaan valtaisan levytysprojektin, jossa Laulu-Miehet alkoi harjoitella ja levyttää samaan aikaan sekä Erkki Melartinin että Erik Fordellin lauluja?
Eino Linnalan 70 mieskuorolaulun julkaisun jälkeen kysyttiin heti, mitä seuraavaksi. Avasin suunnitelmiani adventtikiertuebussissa 2016. Jälkeenpäin en ollut ollenkaan varma, oliko sittenkään viisasta kertoa seuraavasta maratonista niin pian edellisen jälkeen. No, tässä kuitenkin ollaan, pandemian vuoksi hiukan alkuperäisestä aikataulusta myöhässä, mutta yhdessä etapissa kuitenkin.
Niin Melartinin kuin Fordellinkaan mieskuorolaulujen lukumäärästä ei vielä neljäkään vuotta sitten ollut tarkkaa tietoa. Suunnittelin levysarjaa, jossa kullakin levyllä esiteltäisiin yhtä aikaa kahta säveltäjää. Melartinin laulujen tarkka lukumäärä selvisi ensin, kun Heikki Poroilan erittäin ansiokas Honkakirjan kustantama Erkki Melartinin teosluettelo ilmestyi 2017. Epätarkkuudet aikaisemmissa teosluetteloissa saatiin oikaistuksi ja säveltäjän mieskuorolaulujen määräksi tarkentui 20 laulua. Päätös julkaista kumpikin säveltäjä omilla levyillään syntyi samassa yhteydessä.
Erik Fordellin mieskuorolaulujen kokonaismäärä on yli sata laulua. Hänen kohdallaan luovuin saman tien kokonaislevytysajatuksesta. Fordell on ”vielschreiber” *, jonka kynä on tuottanut runsaasti ja – myönnettävä on – epätasaisesti. Hänen kohdallaan olen joutunut tekemään valistunutta karsintaa. Parhaimmillaan Fordell lunastaa kuitenkin hyvin paikkansa tallentamisen arvoisena suomalaisena säveltäjänä. Yllätys on ollut ettei yhtäkään säveltäjän laulua löydy esim. keskeisistä suomenruotsalaisista mieskuorokokoelmista. Se on outoa ja herättää kysymyksiä. Tällainen vaikeneminen on omiaan alleviivaamaan näiden kokonaistallennusten ja mm. käynnissä olevan Fordell-projektin merkitystä. Hänen kohdallaan voidaan jo nyt perustellusti puhua rehabilitoinnista, säveltäjän työn tunnustamisesta ja arvon palauttamisesta.
* Tuottelias kirjoittaja tai monikirjoittaja on termi suuressa mittakaavassa julkaiseville tutkijoille ja kirjailijoille. Termillä tarkoitetaan yleensä halventavaa, koska oletetaan, että tulosten laadun täytyy välttämättä kärsiä, jos työskentelee nopeasti ja tuottavasti.
Onko ”vaaraa”, että löytyy lisää ennen äänittämättömiä Melartinin ja Fordellin lauluja, jotka on sitten ”pakko” levyttää?
On lähes sääntö, että säveltäjiltä löytyy piilossa olleita teoksia. Näin on tapahtunut maailman sivu. Tällainen ei kuitenkaan mitenkään romuta jo tehtyjen kokonaistuotantojen arvoa, vaan täydentää tehtyä työtä. Ensimmäisenä kokonaistuotannon levyttänyt saa aina omat pioneeriprenikkansa. Varsinkin aikaisemmin levyttämättömät teokset ovat vielä kirjaimellisesti syntymättömiä: niiden kohdallahan johtaja tekee ensimmäiset päätökset tempoista, dynamiikasta, balansseista ja eri taitteiden välisistä suhteista. Näitä jälkeen tulevat voivat sitten haastaa ja varioida.
Laulu-Miehet otti johdollasi harjoiteltavaksi peräti 45 uutta laulua. Kuinka pitkä prosessi on valmentaa amatöörikuoro levytyskuntoon, kun työn alla on yhtaikaa kymmeniä uusia lauluja?
Saamme keskimäärin 10-12 uutta laulua levytyskuntoon vuodessa. Paljon riippuu tietysti materiaalin laadusta ja mukana olevista laulajista.
Käsi sydämellä, kuinka usein tämän prosessin aikana mieleesi on noussut, että ”pitäkää tunkkinne”?
Rehellisesti sanoen, olen kyllä aika ajoin tuntenut itseni jonkinlaiseksi ”donkkihotiksi”. Oven paukuttelijoita on riittänyt ja syytöksiä ”Laulu-Miesten väärinkäytöstä” on heitelty. On niitä, jotka selväsanaisesti ovat toivotelleet tällaiset ”maailmanlopun projektit sinne sun sibeliusakatemiasi oppilastöiksi” tai jotka eivät aio ”kuolla tän linnalan kanssa”. Merkittävimmät syyt olla luovuttamatta ja heittämättä hohtimia kaivoon ovat olleet usko oman työnäkyni merkityksellisyyteen, yhteistyö kaupallisen levy-yhtiön kanssa, rahastojen mukaan tulo ja yksittäisten laulajien osoittama into ja rohkaisu.
Mikä on tuottaja Laura Heikinheimon rooli levytyksessä? Voiko häntä kutsua peräti oikeaksi kädeksesi?
Tuottajakulttuuri kuoro- ja orkesteriäänityksissä rantautui Suomeen vasta 1990-luvun alussa. Muistan hyvin, kuinka koko edellisen vuosikymmenen juoksin itse studion ja äänitysauton väliä tarkistamassa ottojen onnistumisia. Kuoro sai minuuttikaupalla istua ja odotella miten jatketaan. Tänä päivänä tarvitaan vain yksi nauhoitusaamun sound-check työakustiikan säätämiseksi. Sen jälkeen pysyn kuoron luona salissa ja otot tehdään äänittämöstä tulevien käskyjen mukaan.
Se, mikä soi salissa on aivan eri asia kuin mitä mikrofonien kautta tulee kuuluviin. Rytmiset eriaikaisuudet, yksittäisen laulajan intonaation horjahdukset ja dynaamisten tehojen epätasaisuudet uppoavat helposti salin akustiikkaan. Mikrofonilta ne eivät pääse karkuun. Laura on johtajan korva äänittämössä ja tekee mahdolliseksi esim. sen, että 16 laulua saadaan purkkiin yhdessä viikonlopussa. Lauraa voi todella kutsua johtajan oikeaksi kädeksi.
Millaisia terveisiä haluat lähettää kuorolle, joka on taistellut läpi harmaiden kivien ollakseen valmis levytykseen?
Jokainen studiossa tetsannut laulumies on tehnyt korvaamattoman palveluksen suomalaiselle mieskuorotaiteelle – ilman mitään ylisanoja. Edellyttäähän tällainen työskentely ammattimaista asennetta ja omaan ääni-instrumenttiin kohdistuvaa huolenpitoa. Uusien stemmojen ja tavallista useamman ruotsinkielisen – ja sellaisina ei-äidinkielisen – laulun opettelu on ilman muuta rankkaa, aikaa vievää ja motivaatiota koettelevaa. Toivon sydämestäni, että verenpaine, joka tämänkin projektin kaarteissa on varmuudella noussut koituisi lopuksi laulullista ja henkistä kuntoa kohottavaksi kokemukseksi.
Joko sinulla on mielessäsi seuraavan levytysprojektimme aihiot? Uskallatko paljastaa kyllä vai ei?
Ei ole Fordell vielä maalissa.
Erkki Melartin -levy julkaistaan 13.12.2021
HUOM!
Erkki Melartin -levy julkaistaan 13.12.2021. Laulu-Miehet päätti tehdä joulumyyntikampanjan ja tarjota tätä levyuutuutta ennakkotarjouksena erikoishintaan 20 € (ovh. 24 €). Sen jälkeen levyä saa tähän hintaan ainoastaan kuorolaisilta ja kuoromme joulukonsertista, jotka lauletaan
Kallion kirkossa ke 15.12. klo 18
Temppeliaukion kirkossa ke 22.12.2021 klo 18 ja 20.30.
Hanki tästä erinomainen joululahja, jota pukki ei ole varmuudella voinut tuoda edellisenä jouluna!
