Mikä (laulu)mies sarjan esittelyssa on nyt 1. tenorin äänenvalvoja Antti Kinnunen. Antti on ollut elämänsä aikana monessa mukana. Ammattejakin hän on ehtinyt kokeilla bussikuskista maanmittaajaan ennen kuin se oma juttu löytyi ja hänestä tuli lääkäri. Kuorossamme tämä innokas pianonsoittaja on tyylilleen uskollisesti mukana siellä missä tapahtuu ja erityisen paljon hän tykkää esiintymisestä ja kvartettilaulusta.
Mitä muuta Antti Kinnunen on, selviää tämän haastattelun lukijoille.
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä laulumies?
No, minähän olen alkujani sekakuorotenori, eli parikymppisenä aloittelin niissä hommissa. Lauluosaamista ei erityisesti ollut, mutta soitinmusisointiharrastus auttoi kummasti alkuun. Itseä taitavampien laulajien perässä oli silloin ja on edelleenkin ollut hyvä opiskella kaikessa rauhassa lisää. Tenorina sekakuoroissa oli oikein mukava laulaa ja olla, ja näin kului vuosia erilaisissa isommissa ja pienemmissä projekteissa. Näistä piireistä tuli tutuksi myös eräs ihana neiti, joka nyttemmin on vieressä puolisona kulkenut jo reilusti toistakymmentä vuotta. Vaan kun aika kului niin mieskuorotoimintaankin tuli päädyttyä, alkuun omalla porukalla tuplakvartetilla moneksi mukavaksi vuodeksi.
Myöhemmin sitten 2013 eksyin kaverin perässä Laulu-Miesten harjoituksia kuuntelemaan, ja siitä jotenkin vahingossa jouduin flyygelinmutkaan pääsykokeeseen ja kotiin tullessa totesin puolisolle pää pyörällä, jotta minusta taisi tulla Laulu-Mies. No, siellä sitten omalla vaatimattomalla osuudellani olen kuoron taiteellisia tavoitteita yrittänyt edistää: alkuun 2-tenorin riveissä ja myöhemmin siellä äänenvalvojana, sittemmin kokemuksen kartuttua 1-tenorin puolella ensin harjoittelijana ja nyttemmin taas oman stemman puhemiehenä. Amatöörilaulajan harrastukselle ja osaamiselle tällainen pienillä askelilla kulkeminen on ollut vuosikymmenten varrella oikein toimiva väylä. Nykyisin laulaminen on hauskempaa kuin koskaan, niin koko kuoron kanssa kuin pienemmissä kokoonpanoissakin, aina kvartettiesiintymisiin asti.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Harrastus on niin monipuolinen, että mieleenpainuvia muistoja kertyy niin harjoituksista, kiertueilta kuin erilaisista keikoista ja konserteistakin. Esille voi nostaa monista hyvistä kuoroesiintymisistä Japanin-matkan vuodelta 2015, jolloin yhteispeli veljeskuorojen ja sikäläisen yleisön kanssa oli paikoin autuaallisen hienoa. Toisaalta kvartettiesiintymisistä tulee onnistuessaan oikein hienoja elämyksiä, eikä sovi unohtaa vaikkapa kiertuebussimatkojen arjesta kohoavia tunnelmia. Näitä tarvitaan, jotta väistämättä vuosien varrella vastaan tulevista haastavammistakin tilanteista selvitään taas eteenpäin.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuosikymmenestä toiseen mieskuorotoiminnassa?
Hyvien kokemusten, etenkin keikkalavoilla tulevien yhteisten onnistumisten määrän on edelleen isompi kuin tylsien tai epämukavien kokemusten osuus, ja tämä kantaa eteenpäin. Mukana kulkee myös tunne siitä, että itse voi amatöörilaulajana vuosi vuodelta vähän kehittyä olemalla mukana mieskuorossa. Laulu-Miehillä on myös ollut korporaationa pyrkimys edetä mukavuusalueiden ulkopuolelle, muun muassa kantaesityksin ja säännöllisin levytyksin. Sellaisessa mukana oleminen on tässä laulajanelämän vaiheessa oikein olennainen uusien haasteiden lähde, joka estää kivasti vanhoihin tuttuihin ohjelmistoihin ja rutiineihin unohtumista.
Miten olen kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Tavallaan parasta ja samalla joskus vaikeinta on oman vastuun ottaminen ja oman stemman suvereeni hallinta, mikä on oleellista pyrittäessä laadukkaaseen kuorolauluun. Olen kokenut, että Laulu-Miehissä tätä on edellytetty, ja usein voi kokea onnistumisia, yksin ja kollektiivina. Silloin laulaminen tuntuu parhaalta, kun pääsemme kohoamaan hyvällä soundilla aidon laulutaiteen puolelle.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Aloitin mieskuoroharrastuksen sen verran myöhään, että opiskelijakuorojen maailma ei tuntunut omakohtaiselta. Toisaalta kokeneemman kaartin kuoroista oli hienoa löytää sellainen, jolla on olemassa tavoitteita lyhyemmällä ja pitemmällä tähtäimellä. Silloin eteenpäin menemisen draivi on hommassa mukana, vieläpä perheelliselle työssäkävijällekin sopivalla harjoitus- ja keikkatahdilla. Niin kauan kuin tällainen päämäärien, resurssien ja mielekkyyden kombinaatio pysyy kuorolla, olen minä puolestani valmis tekemään parhaani sen eteen.
Olet 1-tenorin äänenvalvoja. Mikä on äänenvalvojan tehtävä?
Koen ääniviskaaliuden palvelutehtävänä. Yritän auttaa 1-tenoreita käytännön asioissa, tiedonsaannissa ja muissa eteen tulevissa tilanteissa, jotta kukin meistä pääsee hoitamaan oman laulajan hommansa mahdollisimman vaivatta. Toisaalta toimin kuorokorporaation palvelijana edustamassa stemmaa hallinnolle, musiikkilautakunnalle ja taiteelliselle johtajallekin päin. Tässä lokerossa ei oma ego pääse liikoja kasvamaan, eikä siihen syytäkään ole. Toki yritämme tätä hommaa 1-tenorikollegani Jarin kanssa hoitaa myös siten, että olisimme laulajinakin stemmallemme tueksi ja avuksi.
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille?
Koronan tuomien kriisien jälkeen toivon lämpimästi, että kuoron taloustilanne saadaan taas esiintymisin ja muin toimin sille tolalle, että pääsemme toimimaan resurssien puolesta tulevinakin vuosina kuoron taiteellisten päämäärien mukaisesti. Vain siten meillä on mahdollisuus myös jatkossa olla houkutteleva paikka hyville musiikintekijöille, niin rivissä jo oleville kuin uusillekin tulijoille. Mieskuorotoiminnassakin tulevaisuuden haasteet rekrytoinnissa lisääntyvät, joten työtä tällä saralla tulee riittämään.
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Laulamisen hyödyt ihmisille ovat kiistattomat! Kaikille meistä voi löytyä omaan osaamiseen ja harjoitteluhalukkuuteen sopiva, riittävän palkitseva kolo harrastaa laulamista, oli se sitten kotisuihkussa, karaokessa, kuorossa, yhtyeartistina tai missä vain!
Haastattelijana ja juttujen kokoajana toimii kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
