Mikä (laulu)mies-sarjan esittelyssä 1-basson äänenvalvoja Teo Merras. Hän saa harrastaa myös työssään, sillä Teo toimii rovastina Uspenskin katedraalissa, jossa laulaminen on merkittävässä roolissa papin työssä. Tämä haastattelu paljastaa kuoroveljestämme monia mielenkiintoisia asioita, jotka eivät välttämättä tule puheeksi kuoroharjoitusten ja esiintymisten lomassa.
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä laulumies?
Mieskuorotaustani ulottuu aina 1990-luvun alkuun. Helsingin yliopistossa opinnot aloittaneena nuorena fuksina marssin eräänä syyskuisena tiistai-iltana Ylioppilaskunnan Laulajien harjoituksiin Vanhalle ylioppilastalolle, jossa silloin minulle vielä tuntematon kuoronjohtaja Matti Hyökki piti uusille kandidaateille laulukokeen. Tuosta illasta alkoi ajanjakso, joka kantaa tähän päivään saakka. Aktiiviurani YL:ssä päättyi vuonna 2018, kuoron 135-vuotisjuhlakeväänä.
Jo heti seuraavana syksynä tulin kolkuttelemaan Laulu-Miesten (talon) ovea. Olin asiaa jo useamman vuoden pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä on aivan oikea tie. Nettisivuilla ilmoitettiin, että harjoitukset olisivat maanantai-iltaisin klo 18 ja pääsykokeet harjoitusten päätteeksi. Tullessani LM:n talolle ihmettelin suuresti, miksi ketään ei näkynyt missään. Pian kävi ilmi, että harjoitus olikin alkanut jo klo 17 ja kuoro oli jaettu pienempiin ryhmiin ympäri taloa.
Eikä kauaa tarvinnut odotella, kun toistamiseen pääsin Matti Hyökin järjestämään koelauluun. Edellisestä oli tosin kulunut jo 27 vuotta. Kun ensimmäisen harjoituksen alussa esittelin itseni kuorolle, eräänlainen dejavu-tunne valtasi mieleni: suuri osa laulajista oli minulle tuttuja YL:stä aina sieltä 1990-luvun alusta saakka.
Laulu-Miesten toimintaan oli helppo sujahtaa mukaan. Mieskuoroelämä kuitenkin on hyvin samanlaista kuorosta riippumatta – ja jutut yhtä hauskoja ja huonoja kaikkialla. Merkittäviä odotuksia ei minulla kuoroon liittyessä ollut. Luulinhan jo kokeneeni kaiken mahdollisen mieskuoron saralta YL vuosinani. Ulkomaanmatkat, suuret konsertit ja erilaiset muut merkittävät valtiolliset ym. tilaisuudet olivat jo tulleet tutuksi – ja frakin pukeminen mitä erilaisimmissa tiloissa ja tilanteissa. Huomasin kuitenkin pian, että LM:ssä on oma erityinen toimintakulttuurinsa, joka sopi minulle erittäin hyvin.
Oma taustani kuorolaulajana ulottuu aina äänenmurrokseen saakka. Lukioaikana olin aktiivisesti mukana koulumme sekakuorossa, jonka kanssa osallistuimme mm. BBC:n Let the Peoples Sing -kilpailun karsintoihin. Pisimmän yhtäjaksoisen kuorouran olen kuitenkin tehnyt ortodoksisen kirkon parissa toimivissa kirkkokuoroissa. Kirkkokuorolaulajana aloitin jo 1980-luvun alkupuolella Lahdessa. Pääsinpä aika-ajoin keikkakanttorina myös johtamaan kirkkokuoroa. Toimin tällä hetkellä pappina Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ja saan päivittäin ihan työnkin puolesta laulaa kuorojen kanssa eri kirkoissa.
Toinen merkittävä seikka, joka minua ajoi mieskuorojen pariin, oli sukurasite. Äitini puolen suvussa niin YL kuin LM ovat olleet vahvasti edustettuja ja minun laulutaitoisena luonnollisesti oletettiin jatkavan tätä suvulle tärkeää perinnettä. Ja iloisin mielin näin olenkin tehnyt. Onhan tällä suvun perinteellä ollut merkittäviä vaikutuksia myös moniin sukujuhliin ja tapaamisiin. Esimerkiksi lukuisiin suvun vanhimpien hautajaisiin olemme saaneet kerättyä kvartetin laulamaan lähes yksin suvun omista miehistä.
Edellä sanottua summaten voisin todeta, että laulamisella niin työn kuin harrastuksen puolesta on tärkeä osa elämässäni. On myös ollut ilo nähdä kuinka omat lapseni ovat innostuneet musiikista sen monissa muodoissaan, jopa mieskuorolaulujen kautta.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Kuten edellä jo totesin, Laulu-Mies -aikani on vasta verrattain lyhyt ja puolet siitä on kulunut koronakurimuksessa. Tästä johtuen laulumiesmuistoja ei vielä ole kovinkaan paljoa kertynyt. Sen sijaan erilaisia kokemuksia ja muistoja mieskuoromatkoilta ja tapahtumista ympäri maailmaa on kyllä ehtinyt kertyä. Jokainen ulkomaanmatka on uniikki ja siitä jää aina lähtemättömiä muistoja. Parhaimpia matkoja ovat ne, joilla ollaan tekemisissä muiden maiden parhaiden mieskuorojen kanssa. Eräskin reissu päättyi siihen, että oma kuoromme sai lahjaksi isäntäkuorolta oman auton (!). Kyllä siinä kuorolaisilta loksahti leuka alas, kun porukalla ihmeteltiin (ja ajettiin) kuoromme logolla varustettua Idän Ihmettä.
Laulumiesaikani on vasta aluillaan ja luotan siihen, että niitä muistojakin alkaa kertyä, kunhan tästä jälleen päästään kiertueille ja keikoille.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuosikymmenestä toiseen mieskuorotoiminnassa?
Monesti ajatellaan, että kuoroharrastus on pois jostain muusta. Samalla olisi väärin kieltää se tosiasia, että aktiivisesti harrastukseensa sitoutuva laulaja joutuu väistämättä olemaan poissa kotoa enemmän kuin muut. Tämän en ole itse kuitenkaan koskaan kokenut (myöskään perheeni suunnalta) muuttuvan ongelmaksi. Toisaalta en pidä tarpeellisena sitäkään, että laulajien puolisoita ja perhettä aktiivisesti tuodaan mukaan toimintaan keinotekoisesti (esimerkkinä viime vuosisatojen ompelupiirit ym.). Kun asioista ja poissaoloista sovitaan hyvässä yhteisymmärryksessä perheen kesken, on harrastus mitä parhainta. Lisäksi voin hyvillä mielin todeta, että parhaat ystävyyssuhteet perheiden välille ovat ainakin itselläni syntyneet kuoroharrastuksen kautta. Lasten syntymästä on iloittu yhdessä ja jopa kummin tehtäviäkin kannetaan monesti ristiin kuorokaverien kanssa.
Suurempi haaste itselleni on ollut työelämän ja rakkaan harrastuksen yhteensovittaminen. Viikonloppuihin ja iltoihin painottuva työ ei aina mahdollista kaikille keikoille osallistumista. Kun tämän asian itse hyväksyy, voi mieskuorotoiminnasta nauttia ilman ikärajaa. Laulumiehissä on ollut hienoa nähdä, kuinka jo hyvään ikään ehtineet laulajat jakavat omaa elämänkokemustaan nuoremmille. Siinä missä YL:ssä olin viimeisinä vuosina ikähaitarin vanhimmasta päästä, olen LM:ssä varmasti siinä nuorimmassa kolmanneksessa.
Kuoroharrastuksessa olennaista ei ole ikä tai menneet vuosikymmenet. Olennaista sen sijaan on se, että tunnistaa omat kykynsä ja hyväksyy sen, että iän myötä monet fysiologiset seikat muuttavat ihmisen kykyä tuottaa hyvää lauluääntä. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että ystäviä ei tarvitse jättää, vaikka ei äänellisesti enää pärjäisikään samassa kuorossa muiden kanssa. Toisaalta, jos äänestään pitää huolta ja sitä käyttää säännöllisesti, se vain paranee vuosien kuluessa. Iän myötä olen myös huomannut sen, että vanha sanonta “jos ääntä ei ole illalla sulkenut, ei sitä aamulla tarvitse avata” ei tosiaankaan pidä paikkansa.
Miten olen kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Laulu-Miehissä ehdottomasti parasta on se valtava innostus, jolla jokainen laulaja harrastukseensa suhtautuu. Harvoissa näkemissäni kuoroissa porukka on näin sitoutunutta sekä yhteiseen harjoitteluun että omatoimiseen kotona treenaamiseen. Esimerkiksi Korona-rajoitusten ajan LM striimasi harjoituksia niin, että myös ne, jotka eivät saliin mahtuneet tai voineet tulla pääsivät osalliseksi yhteisistä harjoituksista.
Niin Laulumiehissä kuin muissakin mieskuoroissa on yksi merkillepantava piirre, joka tekee niistä erityisiä yhteisöjä. Niissä eri aloilta tulevat ihmiset asettavat arvot ja tittelit syrjään ja jokainen on yhdenvertainen toistensa kanssa. Kuorossa lääkäri ja duunari voivat olla yhtä hyviä laulullisesti eikä harrastuksen ulkopuolinen todellisuus voi tätä tosiasiaa muuttaa. Toisaalta ystävyyssuhteet kuorossa voivat poikia myös ammatillisia yhteyksiä kuoroajan ulkopuolella. Itsekin olen saanut oman työni kautta näitä yhteyksiä kokea. Laulu-Miehiä ja YL:istejä on tullut vastaan myös työtehtäviä hoitaessa.
Laulu-Miehissä erityisen hienoa on myös se, millä suhteella aikaa jaetaan itse laulamisen ja muun oheistoiminnan suhteen. On tärkeää tehdä asioita yhdessä myös vapaa-ajalla, mutta tärkein kokoava voima on laulaminen. Laulumiehissä tämä on oivallettu hienosti ja kaikki toiminta tähtää taiteellisesti korkeatasoiseen laulamiseen, niin levytyksissä kuin live-esiintymisissä. Jotta mikä tahansa kuoro voisi saavuttaa tällaisen toiminnan tilan, sillä tulee olla toimiva ja tehokas hallinto. Tästä lisää myöhemmin.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Kuorossa viihtyäkseen tulee kunkin löytää oman paikkansa – niin taiteellisesti kuin sosiaalisesti. Laulu-Miehet ei ole pelkästään miehistä koostuva laulukuoro, vaan ennen kaikkea sosiaalinen yhteisö, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Olen vuosikymmenten aikana huomannut, että mikäli kuoroon tullut laulaja ei löydä omaa sosiaalista lokeroaan kuorosta, kokee hän helposti ulkopuolisuuden tunnetta ja jättäytyy nopeasti pois toiminnasta.
Laulu-Miehet on minun kuoroni siksi, että koen vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta juuri tässä porukassa. Harjoitukset ovat kivoja ja yhteishenki on vahva. On selvää, että jokaista laulajaveljeä ei voi tuntea yhtä hyvin. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. Kun omaa riittävän laajan oman sosiaalisen piirin kuoron sisältä, kantaa se eteenpäin vuosien ajan. Tätä yhteisöllisyyttä vahvistavat hyvin menneet konsertit matkat ja niistä jaettu ilo.
Olet 1-basson äänenvalvoja. Mikä on äänenvalvojan tehtävä?
Äänenvalvoja tai viskaali on stemmansa edustaja kuoron hallinnossa. Hänen tehtävänsä toimia yhdysmiehenä taiteellisen johdon ja kuoron (ja muun hallinnon) välillä. Stemmaviskaali pitää huolen siitä, että kuoron esiintyessä tai levyttäessä oikea määrä ja oikeat miehet ovat paikalla. Hän jakaa eteenpäin saamaansa informaatiota ja ottaa vastaan yksittäisten laulajien ilmoituksia poissaoloista jne.
Äänenvalvojan tehtävä liittää lauluharrastukseen myös hallinnon puolen. Kaikille se ei sovi, eivät kaikki ole siitä edes kiinnostuneet. Hyvä hallinto on kuitenkin minkä tahansa menestyksellisesti toimivan kuoron toiminnan edellytys. Olen huomannut, että monissa pienemmissä amatöörilaulajista koostuvissa kuoroissa taiteellisen johtajan vastuulle jää valtavasti hallinnollisia tehtäviä, jotka joku muukin voisi hoitaa. Kuoron hallintoon osallistuminen on joillekin laulajille tärkeä keinon osallistua kuoron toimintaan. Omalla kohdallani hallintotehtävät ovat olleet osa työtäni jo pitkään. Siksi en pelkää osallistua kuoron hallintoon. Valitettavan usein näihin tehtäviin ei kuitenkaan ole liikaa henkilöitä ehdolla.
Kuoron hallituksessa viskaalit ovat stemmansa edustajia. Viskaalien tehtäviin kuuluu myös toimia taiteellisen johtajan apuna kuoron musiikkilautakunnassa. Esim. uusia jäseniä hyväksyttäessä koelaulua kuuntelevat johtajan lisäksi myös musiikkilautakunnan jäsenet.
Äänenvalvojan tehtävä on näköalapaikka kuoro ry:n toimintaan. Tosiasia on se, että taloudelliset realiteetit ovat tärkein kuoron toimintaa ohjaava tekijä. Ilman rahoitusta hyvältäkin kuorolta puuttuu mahdollisuus toteuttaa omaa tarkoitustaan. Ja toisaalta vähän varakkaampi kuoro saattaa haaskata omaisuuttaan taitamattomasti johdettuna. Siksi toiminnassa riittävän pitkä tähtäin ja oikeat tyypit oikeissa “viroissa” ovat kuorolle arvokkaita realiteetteja.
Voisitko suositella laulamista myös muille? Miksi?
Laulamista on monenlaista ja sitä on paljon, kuten eräs mieskuoroissa ikänsä laulanut tuttuni sanoi. Siinä hän todellakin osui – ehkä kokemuksesta – täysin oikeaan. Yksi yhdessä laulamisen spesiaalimuoto on kvartettitoiminta. Kvartettilaulu onkin (mies)kuorolaulun jaloin ja antoisin muoto. Ilman toimivia kvartetteja ja niissä laulavia yksittäisiä laulajia ei yksikään kuoro voi pitää yllä taiteellista tasoaan. Vain yksin omasta stemmasta huolehtimalla yksittäinen laulaja voi oppia kantamaan vastuuta myös kollektiivisesti yhdessä suuren kuoron stemmaveljien kanssa.
Jos jokin seikka kannustaa suosittelemaan laulamista, on se, että parhaimmillaan laulaminen on, kun saa laulaa yhdessä muiden kanssa. Yksinlaulajakin tarvitsee usein kaverikseen vähintään säestäjän. Kvartetissa jokainen on yksinlaulaja, jolla on mukanaan oma säestäjä: kvartetin kolme muuta kaveria. Vanha totuus on se, että jääkiekko-ottelua ei voi voittaa yksin, vaan hyökkääjän lisäksi tarvitaan myös puolustajia ja maalivahti. Sama pätee myös kuorolaulamiseen. Hyvin yhdessä toimiva ja soiva porukka, olkoon se pelkkä kvartetti tai sitten koko kuoro, voi saada aikaan vaikka mitä. Lopputulos tuottaa voimakkaita tuntemuksia niin kuulijalle kuin laulajalle itselleen.
Haastattelijana ja juttujen kokoajana toimii kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
