Mikä (laulu)mies -sarjan esittelyvuorossa on Vuoden Laulu-Mies Timo Kuittinen. Hän kuuluu kuoroiältään nuorimpiin laulajiin, sillä Timo tuli mukaan riveihimme vasta syksyllä 2019. Hän toi mukanaan myös intohimon nuottien selkokielisyyden lisäämiseen ja soittojen tekemiseen. Tämä tarkoittaa, että kuorolaisilla on nykyisin käytössä äänitehylly, josta löytyy kaikkien viime vuosina harjoitteluun tulleiden laulujen tietokonepohjaiset soitot äänittäin.
Kuinkas sattuikaan, että Mikä (laulu)mies -sarjan esittelyssä onkin tällä kertaa juuri Vuoden 2022 Laulu-Mies Timo Kuittinen. Haastattelin Timoa ja tässä hänen vastauksensa:
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä (laulu)mies?
Mieskuorolaisena olen kypsästä iästäni huolimatta untuvikko, takana on huimat 3 vuotta Laulu-Miehissä. Tuostakin ajasta iso osa meni koronarajoitusten takia ilman varsinaisia harjoituksia ja konsertteja, kun pääsin laulukokeen kautta kuoroon loppuvuodesta 2019 juuri vähän ennen koronapandemian puhkeamista. Laulukokeen jälkeen löysin itseni ylemmän kakkostenorin harvalukuisesta rivistä.
Kuoroharrastuksen aloitin jo vuonna 1989, kun opiskelukaverini houkutteli minut ruotsinkielisen Esbo Kammarkörin riveihin. En ollut laulanut kuorossa sitä ennen ja stemmakseni valikoitui laulukokeen perusteella tenori, joista oli (kas kummaa!) tässäkin kuorossa pulaa. Niinpä jouduin jo heti alussa usein ”lajini” ainoana edustajana kannattelemaan stemmaa kokemattomilla harteillani.
Koulu oli kova, kun samalla piti totutella ”instrumenttinsa” käyttöön, opetella lukemaan ja laulamaan outoon F-avaimeen kirjoitetuista nuoteista ja vielä koittaa kaikesta henkilökohtaisesta epävarmuudesta huolimatta pitää volyymi riittävänä edes jonkinlaisen eri äänien balanssin ylläpitämiseksi.
Osasin kyllä nuotit ja musiikkiopistotaustaa oli nuoruuden huiluopinnoista, mutta vain G-avaimesta ja yksiäänisestä soolosoittimesta. Soinnut, harmoniat yms. olivat vasta kuoroharrastuksen mukanaan tuomia uusia opiskelua ja totuttelua vaativia tuttavuuksia.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies-ajaltasi?
Tuoreessa muistissa on Fordell-levytyksen jälkimmäinen sessio syksyllä 2022, jolloin oma ääneni oli sinnikkään harjoittelun kautta aika hyvässä kunnossa ja äänitettäviä kappaleita oli päästy harjoittelemaan sen verran paljon, että äänitys eteni vaivattomasti. Oli tunne, että olin tekemässä taidetta ja ehkä jopa painamassa omaa pientä peukalonjälkeänikin suomalaisen mieskuorohistorian Fordell-sivun kulmaan.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuosikymmenestä toiseen (mies)kuorotoiminnassa?
Tämä ei oikein osu minuun, mutta vastaan kuten poliitikko – eri kysymykseen. Kuorotoiminnassa olen ollut mukana lähes ilman taukoja siitä lähtien kun tämän taidemuodon vuonna 1989 vahingossa löysin siksi, että se antaa minulle henkisesti niin paljon. Olen koko ajan ollut nousujohteisella, joskin verkkaisesti etenevällä uralla kohti kehittyneempää ja osaavampaa harrastemuusikkoutta.
Sitä mukaa kun omat kyvyt ovat sen mahdollistaneet, olen järjestelmällisesti pyrkinyt aina vaan taiteellisesti ja laadullisesti kunnianhimoisempiin kuoroihin ”itseäni parempien” laulajien joukkoon, jotta oma kehitykseni ei pysähtyisi ja jotta saisin yhä hienompia kokemuksia yhteismusisoinnista.
Olen huomannut, että olen luonteeltani joukkuelajien harrastaja, olipa sitten kyse urheilusta tai kulttuurista. Vanha klisee ”kokonaisuus on enemmän kuin yksilöidensä summa” pitää mielestäni paikkansa ja on aina innostanut minua kantamaan oman korteni sekä lentopallojoukkueiden että kuorojenkin kekoihin.
Miten olet kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Kun 2019 aloitin Laulu-Miehissä, palasivat mieleen kaukaiset muistot kuoroharrastukseni alkutaipaleelta. Löysin itseni jälleen avannosta ja vieläpä sen syvästä päädystä. Vaikka kokemusta (seka)kuorolaulusta oli useamman vuosikymmenen ajalta monista eri kuoroista, oli sellainen olo, että taas piti lähteä melkein tyhjästä liikkeelle. Oman stemman nuotit löytyivätkin (silloin kun löytyivät) systeemin ylemmältä riviltä, varret alaspäin ja vaihteeksi G-avaimeen kirjoitettuna. Niinpä aika usein oli varsin hämmentynyt fiilis, kun maanantaisin (Laulu-Miesten treeni-ilta) nuotit olivatkin eri paikassa kuin tiistaina ja keskiviikkona, jolloin harjoittelin sekakuoroissa. Joulukonserttikauden aikaan oli haastavaa orientoitua tuttujen joululaulujen keskenään erilaisiin mies/sekakuorosovituksiin.
Henkilökohtaiset haasteet ovat pitäneet sopivasti yllä mielenkiintoa muuten ehkä omaan makuun turhan verkkaista harjoituksissa etenemistä tasapainottaen.
Parasta on ollut harjoittelu ammattitaitoisen ja innostavan johtajan alaisuudessa ja konsertointi sekä tietysti itselle uudenlaiseen (mieskuoron) ohjelmistoon tutustuminen.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Laulu-Miehet on tällä hetkellä kuoroni suurelta osin siitä raadollisesta syystä, että henkilökohtainen äänenlaatuni sopii tällä hetkellä parhaiten isoihin kuoroihin. Samasta syystä toinen pääkuoroni on Suomen Laulu. Aloitin 2019 Laulu-Miehissä Kamarikuoro Kaamoksen johtajan Visa Yrjölän suosituksesta. Olin tuolloin pyrkinyt huonolla menestyksellä Kaamokseen ja kysyin neuvoa, missä kannattaisi kehittää henkilökohtaista instrumenttiani sellaiseen kuntoon, että kamarikuorotkin voisivat jatkossa olla mahdollisia minulle. Visa ehdotti Laulu-Miehiä ja Suomen Laulua joihin sitten pyrin heti seuraavalla viikolla ja pääsin yllättäen sisään molempiin. Olen siis Laulu-Miehissä kasvamassa paremmaksi laulajaksi.
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille?
Koko mieskuorotuotanto on minulle niin uutta, että musiikillisesti minulla ei ole kummempia toiveita. Eteen on tullut monipuolisia ja erilaisia kappaleita sopivasti jatkuvalla syötöllä. Suurimmat toiveeni kohdistuvat kuoron suhtautumiseen harjoitteluun. On hieman turhauttavaa veivata yhteisissä treeneissä stemmakohtaisia detaljeja (tai jopa stemmoja) tuhlaten kallisarvoista yhteistä aikaa asioihin, joiden haltuunotto kuuluisi kunkin laulajan omalle vastuulle henkilökohtaisessa kotiharjoittelussa.
Millaista musiikkia kuoromme tulisi mielestäsi esittää?
Monipuolista ja sopivan haastavaa, jotta kuoron taso saataisiin pidettyä riittävän korkealla tasolla. Ohjelmistovalinnoilla voitaneen vaikuttaa epäsuorasti myös siihen, miten houkuttelevaksi kuoro koetaan potentiaalisten uusien Laulu-Miesten keskuudessa.
Mitä pitäisi tehdä, että saisimme kuoroomme lisää (nuoria) laulajia?
Joulun alla käyttöön otettu taktiikka tuntuisi tässä vaiheessa hyvältä.
- Herätetään potentiaalisen laulajan mielenkiinto kutsumalla konserttiin vapaalipulla.
- Suhteellisen pian konsertin jälkeen kutsu avoimiin harjoituksiin. Annetaan näin mahdollisuus kokea myös kuoron harjoitusarkea. Ehkä kokelaitten lyhyt esittely jo avoimien harjoitusten aikana, jotta luodaan parempi yhteys ja tunne, että on tervetullut ja huomioitu. Voisi ehkä samalla hieman valottaa, millaisia konsertteja on tulossa ja millainen on L-M:n ”tavallinen” vuosikello.
- Koelaulumahdollisuus heti avointen harjoitusten jälkeen.
Veljeskuoromme YL:n (josta pääosa laulajistamme on tullut) jäsenistölle voisi yrittää aktiivisesti päästä kertomaan seuraavasta askeleesta ”aikuisten” kuoroon jossain sopivassa tilanteessa, kuten harjoitusten tauolla tai esim. kuoroleirin yhteydessä. Kuitenkin siis niin, että livenä päästäisiin kertomaan L-M:n toiminnasta laulajille. Ehkä sekin voisi olla joitain kiinnostava tieto, että konserteissa on solisteillekin tarvetta ja että solistit valitaan pääsääntöisesti kuoron riveistä sen sijaan että käytettäisiin palkattuja solisteja.
Kohdennettu Facebook-markkinointi saattaisi olla kokeilemisen arvoista. Facebookissa voi määritellä millaiselle kohderyhmälle rekrymainos näytetään, tyyliin pääkaupunkiseudulla asuva, valittuun ikäryhmään kuuluva ja musiikkia harrastava mies. Kohdennusta voisi mahdollisesti tarkentaa vielä laulua harrastaviin.
Kuorokuiskaajan (Facebook) kautta kannattaisi säännöllisesti kertoa aina, kun koelaulusesonki on päällä. Muutenkin Kuorokuiskaajan konserttitiedotuksia yms. kannattaa Laulu-Miesten hyödyntää jatkossakin.
Entä sellaiset mieskuorot, joiden riveissä mahdollisesti on haastavampaa, erilaista ohjelmistoa ja ympäristöä etsiviä laulajia? Voisiko tällaisten korviin/silmiin saada L-M:n tarjoamasta vaihtoehdosta tietoa?
Pitäisikö stemmaharjoitukset ottaa takaisin kuoron toimintaan?
Pitäisi. Ja mieluiten muuhun aikaan kuin kuoron normaaliharjoitukset. Ellei tämä ole mahdollista niin sekin saattaisi tuoda parannusta nykyiseen, että tietyt harjoitukset tai niiden osat omistettaisiin kokonaan joidenkin ryhmien stemmiksille. Tällöin muiden laulajien ei tarvitsisi odotella paikalla toisten hinkatessa omia osuuksiaan, jolloin motivaatio säilyisi ehkä kaikilla parempana.
Ja olisi hyvä, ettei harjoitusaikaa uhrattaisi sellaisten äänien stemmiksiin, jotka johtajan mielestä pärjäävät ilmankin. Eli ei mitään demokraattista tasajakoa vaan ainoastaan tarpeeseen, jos/kun eteneminen tietyn äänialan osaamattomuuden takia ei onnistu ilman stemmaharjoituksia.
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Musiikki on mieltä virkistävä ja hoitava elementti/alkuaine. Sitä olisi itse kunkin hyvä nauttia sen kaikissa esiintymismuodoissa, musiikin kuuntelusta sen tuottamiseen. Musiikin esittäminen ja varsinkin yhdessä musisointi tuottaa iloa ja tyydytystä. Se myös toimii uskomattoman hyvin sekä aivojen tyhjentäjänä että täyttäjänä. Parhaimmillaan tuntee, että on mukana tekemässä jotain arvokasta ja itseään suurempaa. Matka prima vistasta taiteellisesti hiottuun esitykseen on kokemuksena aina yhtä palkitseva.
Kiitokset haastattelusta ja vielä kerran onnittelut Vuoden Laulu-Mies 2022 -palkinnosta! (Siitä ilmestyy erillinen uutinen myöhemmin tälle sivustolle.)
Haastattelijana ja juttujen kokoajana toimii kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
