Mikä (laulu)mies -sarjan haastattelussa on vuorossa baritoni Lauri Lehtikangas. Hän on pitkän linjan kuoromies ja armoitettu luottosolistimme, jonka De Profundis -tulkinta hakee vertaistaan. Rakkaus kotiseutuun, vaimoon ja kuorolauluun kuljettaa Larea nykyisin ahkerasti Pyhäsalmen Parkkiman ja Helsingin väliä jopa niin paljon, että hänellä ja Virpillä on nykyään asunto reitin molemmissa päissä. Mutta mikä mies on tämä amarone-viinistä ja kvartettilaulusta tykkäävä pohjalainen? Siitä päätin ottaa selvää.
Lauri Lehtikankaan laulajatausta
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä laulumies? Kuinka ajauduit kuoroomme?
Muutin Oulusta pääkaupunkiseudulle vuonna 2004. Olin aloittanut siellä Mieskuoro Pohjan Laulussa kuoroharrastuksen paria vuotta aikaisemmin ja muutettuani etelään aloin katselemaan josko täältä löytyisi minulle sopiva kuoro.
En tuntenut yhtään kuorolaista mistään kuorosta silloin. Soitin Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) jollekin henkilölle ja kysyin, että täytyykö olla ylioppilas pyrkiessään teille ja sieltä vastattiin että kyllä. Koska en ole ylioppilas, aloin selata lisää nettiä ja huomasin että Laulu-Miehet -kuoroa johtaa sama mies kuin YL:ää eli Matti Hyökki. Niinpä soitin Matille ja kysyin ”Onko kiire?” ”No vähän, minkälaista asiaa olisi ollut?” ”Mieskuoroasiaa.” ”No sitten ei ole kiire mihinkään!” Niinpä sitten ohjeitten mukaan tulin maanantaiharjoituksiin ja koelaulun kautta pääsin mukaan.
Missä muissa kuoroissa olet laulanut?
Olin lapsena Oulussa Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla, jossa muuten soitin viulua. Siellä tuli stemmalaulu ensimmäistä kertaa tutuksi. Musiikkia olen harrastellut koko ikäni ja vuonna 2002 aloitin Pohjan Laulussa Oulussa. Olen laulanut mm. Suomalaisen Klubin kuorossa, projektiluontoisesti muutamaan otteeseen Esmilassa ja pienemmissä kokoonpanoissa ja nyt vajaan vuoden olen kuulunut Mieskuoroliiton edustuskuoroon Liiton Miehet jota johtaa Paavo Hyökki. Tämän lisäksi vuodesta 2006 meillä on ollut mieskvartetti Amarone Brothers jonka kanssa olemme paljonkin esiintyneet. Korona-aika tosin hiljensi niitä markkinoita.
Laulu-Mies Lare
Olet kuoromme vakiosolisti. Missä vaiheessa aloitit solistitehtävät ja miten olet ne kokenut?
Solistina muistan olleeni ensi kertaa isommalle joukolle vuonna 1977 Oulussa Toppilan yläasteen itsenäisyysjuhlassa. Olin tehnyt musiikinopettajan kanssa surkean diilin. Kysyin saisinko välituntisin soitella pianoa musiikkiluokassa niin ei tarvitsisi olla pihalla räntäsateessa. No sillä ehdolla, että esiinnyt itsenäisyyspäivän juhlassa ja laulat Laps Suomen. Se ei tuntunut siinä vaiheessa vielä ollenkaan pahalta, mutta kun nousee lavalle 500 oppilaan eteen niin tietää miltä se tuntuu lunastaa lupaukset. Minulla oli onneksi huippusäestäjä, kanteleensoiton Suomen mestari Merja Porma.
Kun aikoinaan pyrin Pohjan Lauluun ja laulettuani koelaulun, niin kuoron sen aikainen johtaja Rauno Rännäli antoi koelaulun päätteeksi Leevi Madetojan De Profundiksen nuotin käteeni ja sanoi että alappa harjoitella sooloa tuohon. Kun tulin Laulu-Miehiin olin ehtinyt laulaa sitä jo aika monesti mm. Kanadassa ja Yhdysvalloissakin. Niinpä Matti on ainakin toistaiseksi antanut minun laulaa sitä.
Muistan, että ensimmäinen konserttini Laulu-Miehissä oli Tapiola-salissa syksyllä 2004. Jouduin heti tulikokeeseen ja lauloin pienen soolo-osuuden Martti Turusen sävellyksestä Kadonnut Venhe. Pienenä anekdoottina mieskuoromaailman ”Veljeydestä” kertokoon se että konsertin jälkeen Mika Ainola tuli luokseni ja sanoi: ” Hyvinhän nää laulat, mitä ne puhhuu!”
Solistin tehtävä ei ole koskaan helppo ja se on ainakin minun kohdalla juuri sellaista nautinko vai enkö nauti osastoa. Solistilla on vastuu myös koko kuoron onnistumisesta. Mitä jos minä töppään ja kaikki kymmenet kuorolaiset joutuvat ikuiseen häpeään juuri minun vuokseni… ?. Toisaalta olen aina sanonut, että luotan taiteelliseen johtajaan siinä ketä hän valitsee solistiksi ja kuoron jäsenenä olen ollut valmis vastaanottamaan tehtäviä joita minulle on annettu.
Mikä on toivelaulusi solistina kuoromme riveissä eli mitä laulat mieluiten?
Tähän voi helposti vastata, että varsinaista toivelaulua ei ole, mutta eniten olen laulanut Madetojan De Profundiksen sooloa ja joulukonserteissa Pyhä Yö -sävellyksen sooloa.
Millaista musiikkia laulat mieluiten kuoron kanssa?
Minulle käy kyllä hyvinkin monenlainen musiikki, mutta koen että parhaiten Laulu-Miesten muheva sointi tulee esille aika perinteikkäissä tai siihen tyyliin sävelletyissä ja sovitetuissa kappaleissa. Kovin nopeat intervallien vaihdot ovat haastavia ”mieskuorolle”, poikakuoroilta ne taittuvat notkeammin. Laulu-Miehissä on sellaista muhevuutta, että parempaa en voisi toivoa.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Musiikillisesti vastaan tähän varmaan aika stereotyyppisellä tavalla eli LM 100 vuotta -konsertti Musiikkitalossa ja meidän sitä seuraava Japanin matka ovat mieliinpainuvimpia.
Mieliinpainuvin lienee kuitenkin se, että vuonna 2006 syksyllä Laulu-Miesten kekrijuhlissa kosin nykyistä vaimoani Virpiä eikä hän tiennyt siitä etukäteen mitään. Hän tiesi kyllä, että tulen kosimaan. Hän oli kertonut olevansa sen verran vanhanaikainen, että jos meinataan naimisiin niin häntä täytyy kosia.
Kehitin salaa juonen. Olin kuoron isäntänä ja jossakin vaiheessa kesken juhlia otin mikrofonin ja puheenvuoron itselleni. Kerroin, että kun nyt vietämme tällaista sadonkorjuujuhlaa ja minä kaupunkilaispoikana en tiedä milloin se vilja on kypsää. Pyysin hyvän ystäväni ja stemmakaverini luomuviljelijä Matti ”Tilkku” Tilkasen eteen kanssani ja pyysin häntä kertomaan milloin on sadonkorjuun hetki. Tilkku kertoi, että kun menee pellon laitaan ja ottaa viljanjyvän ja puristaa sitä kynsillä niin jos se napsahtaa poikki on vilja kypsää, mutta jos menee vain lyttyyn niin ei ole.
Kiittelin Tilkkua ja pyysin eteen toisen Matin, Matti Hyökin. Kysyin että mistä tietää että kuoro on valmis lavalle. Matti selitti ummet ja lammet kuinka kuoroa treenataan ja sen näkee silmistä ym. milloin olemme valmiita lavalle. Kiitin Mattia ja pyysin häntä palaamaan paikalleen. Kysyin yleisöltä, jota muuten siihen aikaan oli sali täynnä eli yli 100 henkeä, että oletteko samaa mieltä siitä, että niin sadonkorjuussa kuin kuoron valmiudessa nousta lavalle ajoitus on tärkeä? ”Kyllä” vastasi yleisö ja niinpä sitten siinä kosin… ? Se tuli kaikille puskista, vaimollenikin. Hän nousi pystyyn ja kysyi että ”Minäkö?”. No muitakaan samannimisiä ei näkynyt…
Miten olen kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Laulu-Miehissä laulaminen on ollut aivan mahtavaa! Meidän johtajamme Matti on ollut erittäin ratkaisevassa roolissa siihen. Ohjelmisto on ollut ja täytyy olla riittävän haastavaa. Matti luo meihin kaikkiin riittävää kunnianhimoa siihen ettemme mene koskaan lavalle puolivaloilla vaan meillä on pitkät päällä ja muutamat lisävalotkin! Se, että minut otettiin aikoinaan mukaan kuoroon on sen musiikillisen annin lisäksi tuonut suuren joukon elinikäisiä ystäviä. Koen suurta kuoroveljeyttä Laulu-Miehissä. Yhteiset kuororeissut koti- ja ulkomailla sekä erilaiset juhlat vain tiivistävät yhteyttämme.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Kuten jo kerroin, tuleminen aikoinaan Laulu-Miehiin oli vähän sattuman kauppaa niin kuin moni asia tässä elämässä tuppaa olemaan, tai jos syvällisemmin sen sanoisi niin johdatusta.
Eipä ole sen jälkeen tarvinnut miettiä että johonkin toiseen kuoroon olisi tarvetta hakea. Toki projektiluontoisesti kun on muuallakin käynyt niin voin todeta, että olemmehan me mieskuorolaiset vähän omaa rotuamme ja hengenheimolaisia. Heti tulee juttuun. Tärkeimpinä asioina tietenkin edellä mainitut hyvä ja riittävän haastava ohjelmisto, rautainen johtaja ja mahtava saundi.
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille?
Toivon tarpeeksi esiintymisiä koska ne ovat homman suola. Toivon myös, että moni uusi laulaja (etenkin tenori) löytää meille. Haluan kuoromme kanssa välittää yleisölle paljon iloisia ja tunteikkaita kokemuksia sekä keskenämme pitää hyviä treenejä ja iloisia juhlia.
Millaista musiikkia kuoromme tulisi mielestäsi esittää?
Minusta meillä on ollut kohtuullisen hyvä ohjelmisto tähänkin mennessä. Toki eri säveltäjien tuotannon levyttäminen on tuonut siihen lisähaasteita, koska niitä on pakko testata lavalla ennen levytystä ja joskus on tuntunut, että jääkö ”vakio-ohjelmiston” treenauskausi hieman haastavan lyhyeksi. Hyvin olemme selvinneet. Nyt olemassa oleva ohjelmisto on ihan kermakakkua mansikoilla ja kirsikoilla! Mukava välillä näin ja uskon että Laulu-Miesten esittämänä nämä antavat unohtumattomia kokemuksia niin laulajille kuin kuulijoillekin. Muuten olen sitä mieltä että taiteellinen johto päättää aina ohjelmiston. Tokihan me aina voimme jotakin toivoa… ?
Onko mielessäsi jokin laulu/sävelteos, jonka toivoisit ohjelmistoomme ja jossa haluaisit toimia solistina?
Ei. Minulla on ollut vähintäänkin riittävästi soolo-osuuksia. Tämä on niitä asioita jotka kuuluvat taiteelliselle johdolle ja me kuorolaiset koitetaan sitten täyttää paikkamme tarpeen mukaan.
Kvartettilaulu on ihan parasta!
Esiinnyt paljon Laulu-Miesten lisäksi muuallakin. Teillä on ollut jo vuosikausia Amarone Brothers -kvartetti? Mitä haluat kertoa siitä?
Kyllä se antaa tietenkin lisämaustetta ja haastetta käydä muissakin kokoonpanoissa. Mielenkiintoista on tietenkin se, että eri johtajat tulkitsevat samoja kappaleita hyvinkin erilailla eikä niistä mikään ole varmasti väärä. Mieskuorohenki on hyvin samanlainen kaikkialla, mutta kun pisimpään on ollut Laulu-Miehissä niin se tuntuu omalta kodilta.
Amarone Brothers perustettiin 2006 alkusyksystä ja sen kanssa keikkailu alkoi silloin. Taisi olla tulevan vaimoni ja hänen ystävänsä yhteiset 40-vuotispäivät, jonne jännittyneenä kävelimme esiintymään ensimmäiselle keikallemme. Jännä, että hänelle ei sen jälkeen ole noita vuosia tullut ollenkaan lisää…
Amarone Brothers on ollut minulle todellinen korkeakoulu kvartettilaulantaan. Olenkin sen myötä muistanut aina kaikille sanoa, että se on parasta koulua kuorolaulajalle. Kvartetissa (mikäli on tarpeeksi kunnianhimoinen ja jaksaa tehdä perustyötä) oppii sävelpuhtauden ja virityksen, balanssin ja kuoromme johtajan Matin mainitsemat kylkiviivaefektit. On hienoa, että kun on hinkattu asioita tarpeeksi kauan yhdessä niin hengitämme samaan tahtiin. Kesken biisin voimme esimerkiksi akustiikasta johtuen soittaa konettamme eri tavalla kuin vaikka treeneissä eikä siitä tarvitse edes sopia etukäteen. Kvartettilaulu on ihan parasta!
Amaronen kanssa esiintymisiä on näitten vuosien aikana kertynyt varmaankin liki 200. Paljon on pidetty tiukkoja laululeirejä, jonka päälle aina myös rentoudutaan. Oli kesä tahi talvi niin saunan jälkeen vedämme pyyhkeet päällä ”Suvi-illan vieno tuuli” kappaleen.
Paljonko keikkailet muuten ja millaisissa yhteyksissä pääasiallisesti?
Olen Laulu-Miesten lisäksi keikkaillut projektiluontoisesti Esmilan ja Laulun Ystävien kanssa pari konserttia, Liiton Miesten kanssa muutama konsertti vuodessa, Pyhäsalmen Laulumiehissä (ei tekemistä meidän kanssa) yksi kevät- ja joulukonsertti sekä Pyhäsalmella toimivassa Comodo tuplakvartetissa pari konserttia vuodessa. Nyt keväällä esitämme paikallisen naiskuoron kanssa Seppo Pänkäläisen Luukas-Passion, jossa olen Jessuksena.
Laskin että vuonna 2022 olin lavalla 24 eri konsertissa. Siihen jonkin verran kvartettikeikkoja ja jonkun verran käyn esimerkiksi hautajaisissa yksin laulamassa.
Parkkimajärvi kutsui ja kesäkuoro syntyi
Asustelet nykyisin sekä Pyhäsalmella lapsuuden mökkimaisemissasi Parkkimajärven rannalla ja osin myös Helsingissä. Miten sovitat tuon kaiken toisiinsa?
Onhan siinä omat haasteensa, mutta tykkään järjestellä asioita ja on mukava, kun on sopivasti tekemistä. Vuosi 2022 meni silleen, että asuimme tyystin Parkkimajärven rannalla ja minä kuljin Helsingissä työ- ja harrastuskeikoilla. Tämän vuoden alusta, kun vaimoni (hän joka on 40-v) lopetti ns. vakituiset työt ja alkoi keikkatyöläiseksi HUSsissa ja Pihlajalinnassa, niin painopisteemme siirtyi taas enemmän Helsingin päähän. Itsekin yritän päästä tiiviimmin Laulu-Miesten rientoihin, mutta toistaiseksi vielä kevään aikana on jonkin verran aikatauluhaasteita.
Kutsuit kesällä 2022 nelinkertaisen kvartetin esiintymään äitisi kotiseudulle ja niin syntyi ensimmäinen Laulu-Miehistä koottu kesäkuoro. Kerro sen taustoista ja siitä miten koit tuon viikonlopun?
Tämä oli alkuun aika kunnianhimoinen tavoite. Alun perin se lähti siitä, että olimme menossa Amarone Brothersin kanssa pitämään kirkkokonserttia sinne jo ennen koronaa, mutta kävi niin kuin kävi… Sitten kun oli aikaa miettiä ja suunnitella ajatus kasvoi niin, että josko saisin paikalle enempikin väkeä. Kun majoituskapasiteettimme on siinä määrin rajallinen niin laulajien määrä rajoittui olosuhteiden pakosta ”nelinkertaiseen” kvartettiin. Mukava olisi ollut kutsua enemmänkin!
Ajattelin, että kun noinkin suuren miesjoukon saisi liikkeelle niin voisiko samalle päivälle yrittää pitää toinenkin konsertti ja sinä Asko tulit heti mieleeni. Kun esitin, että yritettäisiinkö pitää myös Ylivieskassa konsertti otit heti pallon ja niinpä molemmat konsertit toteutuivat. Eniten minua huolestutti järjestämäni majoitus, ruokailut, saunat etc. eli miten ne toimivat vai tuleeko jokin paha pullonkaula? Onneksi mieskuorolaiset ovat tottuneita matkustamaan isossa porukassa ja ovat joustavia.
Viikonloppu oli ikimuistoinen ja onnistui musiikillisesti sekä kaikkine järjestelyineen yli odotusten. Meillä oli muutama rouva onneksi auttamassa, että sauna ja palju odotteli konsertin jälkeen lämpöisenä. Kokit löytyivät kuorolaisten joukossa. Ja karonkka oli sitten se kuuluisa kirsikka kakussa… ja kesti pitkään!
Tämä kesäkuorojuttu osoittautui niin mukavaksi että se on toteutumassa myös tulevana kesänä.
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Ehdottomasti voin suositella! Ensinkin maanataiset muutaman tunnin harjoitukset ovat riittävän pitkät ja intensiiviset, että väkisinkin pääsee irti arkisista asioista halusi tai ei. Mieskuorossa saa tuntea harjoittelun tuomaa onnistumista. Siellä on hyviä tyyppejä ja hyvät jutut! Lainaan laulajaveli Mika Mäkisen (YL) sanoja, kun hän piti YL:ssä puhetta. Mika kertoi kuinka hänen liittyessään kuoroon hänelle sanottiin että ”Löydät täältä uusia ystäviä ja kohta huomaat myös että ne ovat ainoita ystäviä…” ? Niin oli kuulemma hänelle(kin) käynyt.
Haastattelijana toimi kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
