Onnistuin saamaan haastateltavaksi jälleen stemmakaverini alemmasta 2-bassosta, joten (laulu)mies-sarjan haastattelussa Hootenanny-Keke Räikkönen. Pääsin sukeltamaan pintaa syvemmälle Keijon elämässä ja lopputuloksena onkin tarinaa mielenkiintoisen miehen mielenkiintoisista elämän vaiheista. Moneen ovat taipuneet nämä kuoroveljet.
Kerro omasta taustastasi eli mikä laulumies?
Räikkösen sukuun on kuulunut lukemattomia kuoroihmisiä ja kanttoreita. Paavo Räikkönen on tunnettu Inkerin kansallishymnin tekijänä, Rauman Arvo Räikkönen säveltäjänä ja Sulo Räikkönen kansallisoopperan pääjohtajana ja bassolaulajana. Musiikki ja kuorolaulu ovat kuuluneet ja kuuluvat tavalla tai toisella monen Räikkösen työhön tai vapaa-aikaan.
Niinpä minä sain laulaa koko lapsuuteni kaikissa kissanristiäisissä. Ensimmäiset julkiset esiintymiseni olivat noin kymmenvuotiaana Tesvisiossa, kun sain laulaa korkealla sopraanolla ”Laps’ Suomen ällös”-tyyppistä repertuaaria. Varsinainen nuoruuden musiikkikoulutus alkoi Cantores Minores -poikakuorossa, jossa lauloin 9-vuotiaasta 13-vuotiaaksi. Siellä laulettiin vaativia kappaleita: Mozartin kruunajaismessu, Bachin Johannes passio ym. raskaamman sarjan tekeleitä. Keikkoja oli eri puolilla Suomea ja myös Tukholmassa Riddarholmin kirkossa. Mozartin messu myös levytettiin.
Viuluopinnot aloitin 9-vuotiaana Yrjö Selinin johdolla. Viulu kuitenkin jäi vajaan kahden vuoden jälkeen, kun opettaja vastusti ajan käyttöä lauluun ja vaati keskittymään täysillä vain viulun soittoon. Ruotsin matka oli enemmän pikku pojan mieleen.
Laulaminen Cantores Minoresissa loppui murrosikään 13-vuotiaana, mutta seuraava musiikillinen heittäytyminen odotti jo nurkan takana. Minua pyydettiin 14-vuotiaana mukaan Munkkiniemeläiseen lauluyhtyeeseen Four Herrings (neljä silliä), jonka ohjelmistoon kuului suosittuje kvartetti-iskelmien ohella myös huippuvaikeita USA:laisen Four Freshmen -kvartetin biisejä.
Four Herrings ehti levyttämäänkin omia kappaleita sekä esiintyi taustabändinä monen sen ajan iskelmätähtien taustalla. Keikkailu erityisesti pääkaupungin teinihipoissa lähes joka lauantai alkoi olla säännöllinen osa elämääni 15-17-vuotiaana. Tienasin jo silloin esiintymisellä omat rahani.
Sillien kanssa pääsin 14- ja 15-vuotiaana kahden toukokuun jokaiseksi illaksi esiintymään Linnanmäen Vihreälle Oksalle, jonne valittiin nuoria ”lupaavia?” kykyjä. Tutustuin siellä mm. Eero ja Jussi Raittiseen. Sen peruilta Jussi soitti minulle kesällä ja kertoi, että koska Eerolla oli koulusta ehdot, The Esquires (Jussi and The Boys edeltäjä) tarvitsi Ahvenanmaan-kiertueelle joku soittamaan rumpuja ja laulamaan. En ollut soittanut rumpuja, mutta Jussi lupasi illalla opettaa. Kun kysyin koska piti lähteä, hän sanoi aamulla kello kuusi. Kuukauden kiertuetta veti muuan Lampenius, tunnetun viulistin isä.
Kun koulu loppui vuonna 1964, perustimme folk-yhtye Hootenanny Trion, jossa esiintyivät lisäkseni Juhani Joutsenniemi ja Pertti Reponen. Aloitimme amerikkalaisen folk-yhtyeen Kingston Trion kappaleilla, mutta pian tuli kuvaan Bob Dylan, Donovan, Peter Paul and Mary ym. ja sitten teimme itse biisejä.
Keijo Räikkönen sävelsi ja sanoitti yhden Hootenanny Trion menestyksekkäimistä lauluista eli Esplanaadin.
Keikkoja riitti 5 vuotta eri puolilla Suomea livenä ja lukuista TV-esiintymiset. Mukaan mahtui myös yksi kuukauden kiertue Englannissa, jossa esiinnyttiin myös BBC:ssä. Trio levytti kolme älppäriä ja käteen ja vahvat ystävyyssuhteet koko folk-klaaniin. Ansaintalogiikka oli siten kunnossa, että 20-vuotiaana naimisiin mennessä rahoitin perheen elämän ja opinnot ilman lainoja.
Tässä vielä yksi video, josta voit katsoa ja kuunnella Ankin ja Hootenanny Trion esityksen.
Miten maltoit jättää menestyksekkään laulu-urasi?
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi 24-vuotiaana ja pääsin töihin Eteläranta 10:een Teollisuuden keskusliittoon, jonka kansainvälisen osaston päälliköksi minut valttiin 26-vuotiaana. Olin ollut radikaali nuori, mutta sitten sovitettiin liituraitaa päälle ja salkku käteen ja siihen loppuivat laulut kuin seinään. Asemani takia jouduin heti EEC-vapaakauppa neuvotteluihin Brysseliin, joka tarkoitti yli 150 matkapäivää vuodessa. Sama matkustustahti jatkui sitten koko 70-luvun kauppapoliittisissa neuvotteluissa eri puolilla maailmaa, jonka jälkeen asuin 6 vuotta Brysselissä teollisuuden lähettiläänä ja asianajajana. 80-luvun jälkipuolisko kului SYP:n Tokion konttorin johtajana. Palattuani Suomeen perustin kansainväliseen liikejuridiikkaan erikoistuneen asianajotoimiston, jossa on jo yli 60 juristia, mutta jonka omistuksesta luovuin vasta 68-vuotiaana. Eli ei tuolla uralla paljon laulettu eikä aina laulattanutkaan, muuta kuin illan istujaisissa!
Yksi “illanistujainen” on jäänyt muita paremmin mieleen. Olimme neuvottelemassa Kuubassa sokeri- ja laivahankinnoista, ja vapaa-aikana ministeri Eero Rantala oli kääntänyt Kuubalaisen serenadin englanniksi. Isännät pyysivät meitä laulamaan Pariisin Lidon kokoiseen yökerhoon, missä meitä ennen esiintyi suuri, värikylläinen show. Sen jälkeen “gruppo turistico finlandese” marssi lavalle kuin rangaistusvangit! Kuubalainen serenadi käännettiin myös espanjaksi, ja otettiin yökerhon vakituiseen ohjelmistoon. Levytimme sen ja lähetimme mm. Fidel Castrolle. Kiitosta ei kuitenkaan kuulunut.
Kerro miten päädyit Laulu-Miehiin
Kun folk-ura loppui liituraitaan, minua houkutteli Jyrki Malmio Ylioppilaskunnan Laulajiin. Samaan aikaan Jallu Jalovaara houkutteli Laulu-Miehiin. Tottelin Jallua ja menin Ensti Pohjolan laulukokeeseen. Hän toivotti tervetulleeksi Laulu-Miehiin, mutta sen kakkosbassoon. Kun ihmettelin osoitetta, hän totesi, että ääni soi parhaiten alhaalla. Siis minusta entisestä sopraanosta tuli matala basso.
Samalla menin opiskelemaan klassista laulua Sibelius Akatemian sparrauskurssille, jossa tulevia laulunopettajia opetettiin. Olin siis pari vuotta koekaniini. Laulamisesta tehtiin niin vaikea taitolaji, että tuloksena oli kyllästyminen, kun oli muutenkin kiireitä. No nyt siitä kieltämättä on jo tuntunut olevan hyötyä, erityisesti kun laulaa aarioita.
Tämä ensimmäinen Laulu-Mies-kokemus kesti vain vuoden, kun eteen tuli muutto ulkomaille. Mieleen jäi kuitenkin upea Šostakovitšin Babi Jar -sinfonia ja Kullervo-sinfonia Bergenissä.
Pitkän 35-vuoden tauon jälkeen liityin uudestaan Laulu-Miehiin, kun Olli Lohikoski suositteli. Sanoi, ettei tällaista vanhaa patua enään kukaan tarvitse, mutta niin vain Matti Hyökki puristi kättä ja toivotti tervetulleeksi. Nyt olen tässä porukassa vanhentunut jo lähes 10 vuotta.
Johdat Floridan Laulumiehiä. Kerro siitä.
Olen asunut jo yli kymmenen vuotta kaikki talvet Floridan auringossa. Siellä minut houkuteltiin Floridan Laulumiehiin, jo lähes 50 vuotta vanhaan mieskuoroon. Olin sanonut Krista-vaimolleni, että tuohon kuoroon en ikinä mene. Menin kuitenkin ja päädyin ennen pitkään kuoron johtajaksi. En ollut johtanut kuoroa koskaan aikaisemmin, mutta olin nähnyt, miten Cantores Minoresissa Peter Lacovich ja erityisesti Laulu-Miehissä Matti Hyökki sen tekivät. Niitä ”matkimalla” pystyin nostamaan kuoron tasoa. Tosin yritin välttää Lacovichin raivonpuuskia, joissa flyygeli oli vaarassa.
Kuoron johtamiseen kannusti myös Ilkka Kuusiston luonnehdinta. Hän on sanonut, että mieskuorohommissa hauskinta on johtaminen, toiseksi hauskinta laulaminen ja vähiten hauskinta kuunteleminen ?.
Floridan Laulumiehille riittää kuitenkin kiitollisia kuuntelijoita siinä missä innokkaita laulajia ja johtaja. Kuoron ohjelmisto koostuu suomalaisista, esimerkiksi Sibeliuksen, Kuulan ja Leevi Madetojan kappaleista sekä oopperakuoroista kuten Verdin Nabucco ja Gounoudin Sotilasmarssi.
Olen johtanut kuoroa 7 vuotta ja se on ollut hauskaa. Senkin siinä on oppinut, että ei mieskuoron tapaista sonnilaumaa johdeta pelkällä hellyydellä! Välillä meinaa pinna palaa, mutta absoluuttinen sääntö on, että ketään yksittäistä laulajaa ei saa koskaan jengin edessä osoitella, saati moittia. Kun sen muistaa, voi käyttää hyvinkin suoraviivaisiakin konsteja, kunhan muistaa kääriä ne heti huumorin pumpuliin. Näin ei kukaan loukkaannu ja fiilis on hyvä. Kuorohan on instrumentti, josta täytyy pitää hyvää huolta.
Floridan Laulumiehillä riittää kiitollisia kuulijoita ja esiintymisiä on talven aikana lukuisia. Ohjelmisto koostuu paitsi suomalaisuuden trion Sibeliuksen, Kuulan ja Madetojan kappaleista, myös ulkomaisista oopperakuoroista. Ja tietysti juomalauluista.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Japanin reissu. Yleisöä oli suuret salit täynnä, valtaisat aplodit. Mieleen jäi Kullervo-sinfonian japanilaiset solistit, joiden roolisuoritukset muistuttivat erehdyttävästi suomen kieltä. Myös ne japanilaiset naiset, jotka itkivät, kun kuoro lauloi käytävillä Finlandian.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuosikymmenestä toiseen mieskuorotoiminnassa?
Hektisen työuran jälkeen mikään ei ole upeampi harrastus kuin kuorolaulu ja laulaminen yleensä. Ja sehän pidentää myös ikää!
Miten olen kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Ylivoimaisesti tärkein syy sille, että olen L-M:ssä, on maestro Matti Hyökki. Toiseksi tärkein syy on kuoron laulun puhtaus, ei tosin kaiken aikaa, mutta riittävästi.
Kuoromme on valinnut seuraavaksi merkittäväksi projektiksi ”Soi taivaat!”, jossa esitämme yhdessä urkurin kanssa merkittäviä suosikkiteoksia. Mitä olet mieltä tällaisesta linjasta? Millaisen vastaanoton uskot sen saavan?
Hyvä avaus. Toivotan sille menestystä.
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille? Millaista musiikkia kuoromme tulisi mielestäsi esittää?
Voi voi, tulihan se sieltä. Ohjenuoran tulisi olla yleisön aplodit eli mittari vain käyttöön ? Toinen idea voisi olla entisajan ”Lauantain toivotut levyt” -konsepti. Otetaan ensin vakavammat ja sitten nuoremmat ja svengaavammat. . Hyvä kuoro pystyy esittämään hyvää, oli genre mikä hyvänsä. Soi Taivaat! on avaus tähän suuntaan.
Suurenmoinen kiitos, laulajaveli Keke! Hyvää matkaa sinne Floridaan! Koita pitää hermosi kurissa sen sonnilaumankin kanssa.
Haastattelijana toimi kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
