Mikä (laulu)mies -sarjan haastattelussa on vuorossa kvartettien vakiokasvo, progressiivisen popin bändeissä musisoinut 2-basson kantava voima Matti Jalava. Matin vahvuuksiin kuuluu paitsi vahva ääni, tarkka sävelkorva. Jääkiekkotermein voisi kuvata, että hän on yksi kuoromme luottopakeista. Jos jossain tarvitaan kvartettiin 2-bassoa, Matti on aina valmis keikalle, joita on tullutkin tehtyä hirmuinen määrä. Millainen musiikkitausta on tällä jykevällä bassolla, selviää tästä haastattelusta.
Matti Jalava, alempi II basso, kertoo laulaneensa Ylioppilaskunnan Laulajissa 20 vuotta ja viihtyneensä tuossa mainiossa kuorossa enimmäkseen mainiosti. Konsertteja ja kvartettikeikkoja oli paljon, tapahtumapaikat maan, jopa maailman parhaat ja vastaanotto kiitollinen.
Mitä muuta harrastat kuin mieskuorolaulua?
Soitin kosketinsoittimia ja lauloin aikaisemmin myös bändeissä, niin progebändeissä, joissa kappaleet tehtiin itse kuin tanssibändeissäkin, joiden keikoista sai ruokarahaa. Olen laulanut myös sekakuoroissa sekä ooppera- ja operettikuoroissa. Nyt olen myös kvartettilaulaja.
Sienestän innokkaasti ja tunnen yli yhdeksänkymmentä ruokasienilajia. Lisäksi havainnoin perhosia ja muuta luontoa, siitä on syntynyt laulukin. Luen myös kirjoja niin ammatikseni kuin huvikseni ja laadin listoja milloin mistäkin. Ristikoiden ratkominen on mukava ajanviete. Niitä tein jo isävainaan kanssa, kun olin ihan pieni. Piirtäminen jäi, kun graafisesta suunnittelusta tuli työni. Ammattimaisuuden kanssa saa pitää varansa.
Olit aiemmin mukana Ylioppilaskunnan Laulajissa. Mikä sai sinut vaihtamaan sen seniorikuoroon Laulu-Miehiin?
Kun partani alkoi harmaantua, nuoremmat laulajaveljet alkoivat yskänpuuskiensa lomassa murahdella ”Laulu-Miehet!” tai vain ”Ulos!”. Onhan harmaaparta opiskelijakuorossa julkisivuhaitta, vaikka kyllä siellä muitakin kylmän sodan aikaisia laulajia oli ? Ja on pakko myöntää, että tahti kävi aikuiselle hengästyttäväksi. Ylioppilaskunnan Laulajat toimii varsin ammattimaisesti ja vuodessa on monta ohjelmistoa, jotka on opeteltava muutamassa viikossa taiteellisesta tasosta tinkimättä.
Laulu-Miehissä oli jo ennestään hyviä kvartettikavereita ja johtajakin (Matti Hyökki) tuttu eli sama mies, joka otti minut aikoinaan YL:äänkin. Pandemia sitten auttoi lopullisessa irtiotossa.
Miten Laulu-Miesten toiminta poikkeaa YL:n toiminnasta?
Laulu-Miehillä on oma sali. Harrastamisen tahti on rauhallisempi, kun konsertteja ei ole niin paljon. Laulutaiteen pitäminen tasokkaana ei vaadi venyttämään päivää ja ulkomaankiertueita on harvemmin. Samoin kvartettikeikkoja, joita kyllä tekisin mielelläni enemmänkin. Kokeneet laulajat ovat itseohjautuvia ja rentoja. Enkä pidä lainkaan huonona, että kakkua tarjotaan usein merkkipäivinä! Viihdyn Laulu-Miehissä hyvin.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi Laulu-Mies -ajaltasi?
Olisikohan ollut ihan ensimmäinen leiri, kun tilapäiskvartettimme voitti kvartettikilpailun. Sain siitä palkinnoksi hienon ryyppylasin kaiverruksineen ja tarvitsen enää kolme voittoa, jotta kvartettitreenejä varten on astiasto. Hyvä muisto on sekin, kun pääsin konsertissa sooloakin laulamaan.
Mikä Laulu-Miesten matkoista kotimaassa tai ulkomailla on ollut muistorikkain ja miksi?
Pandemia-aikana oltiin Laulu-Miehissä erityisen varovaisia ja pidettiin maskeja. Joulukiertueelta jäi mieleen, että kirkot olivat poikkeuksellisen tyhjiä.
Mitkä ovat ne syyt, jotka saavat sinut jatkamaan vuodesta/vuosikymmenestä toiseen mieskuorotoiminnassa?
Musiikki, laulamisen hyvää tekevät henkiset ja fyysiset vaikutukset, kaverit. Siinähän ne ovat pähkinänkuoressa.
Miten olet kokenut laulamisen Laulu-Miehissä? Mikä siinä on parasta?
Rennoksi olen Laulu-Miehet kokenut. Koko ajan ei liikuta osaamisen ylärajoilla, joten on varaa nauttia rutiinistakin. Pojat on aina poikia, hyvässä ja pahassa, mutta taiteesta ne jotain ymmärtävät. Ja elämästä.
Miksi Laulu-Miehet on sinun kuorosi?
Olen töölöläispoika. Asuin kloppina monta vuotta vastapäätä Laulu-Miesten taloa Runeberginkadun toisella puolen ja ihmettelin miten kuorolla voi olla oma talo. Nyt sitten laulan siellä itse.
Kuoromme on valinnut seuraavaksi merkittäväksi projektiksi ”Soi taivaat!”, jossa esitämme yhdessä urkurin kanssa merkittäviä suosikkiteoksia. Mitä olet mieltä tällaisesta linjasta? Millaisen vastaanoton uskot sen saavan?
Urut ovat erinomainen lisä a cappella -laulantaan. Ne tuovat vaihtelua ja paljon sävyjä. Soittimia saisi muutenkin olla silloin tällöin mukana. Toki uusille kokeiluille pitää olla sijaa ja uuttakin haluaa oppia ja edistää siten aikamme säveltaidetta. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että käytössä vaskoolin pohjalle jääneet numerot saavat yleensä hyvän vastaanotonkin. Ja ainahan ne vanhatkin laulut ovat joillekin laulajalle uusia. Tässä taitaa taiteellisella johdolla olla ainaista painotusten hakemista.
Mitä odotuksia/toiveita sinulla on Laulu-Miesten tuleville laulukausille? Millaista musiikkia kuoromme tulisi mielestäsi esittää?
Taidemusiikilla tässä enimmäkseen mennään, ns. viihde on pitkälti kvartettien omatoimisuuden varassa ja sitsikulttuuria varten. Sillä voisi kyllä pitkiä konserttiohjelmistoja keventää. Kotimaisten kuorosäveltäjien kokonaislevytykset ns. kansalliskirjastoon ovat olleet minulle mieluisia hankkeita. Mietin, että kuka tohtisi ottaa käsittelyyn sellaisia satojen laulujen järkäleitä kuin Heikki Klemetti, P. J. Hannikainen, Oskar Merikanto tai vaikka Väinö Pesola? Tai Heino Kaski, Sulho Ranta tai vaikkapa Toivo Kärki, jolla on kymmeniä mieskuorolaulujakin? Siinäpä pähkinöitä purtavaksi kuoromme taiteelliselle johdolle.
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Onhan se nyt parasta mitä voi joukolla harrastaa! Se on lihastyötä kuten urheilu, mutta jalostaa myös korvaa ja muita aisteja. Se laskee verenpainetta, parantaa kognitiivista suorituskykyä, opettaa tavoitteellista yhteistoimintaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja on vain niin hemmetin hauskaa!
Kiitos haastattelusta, Matti!
Katso täältä aiemmat haastattelut!
Haastattelijana toimi kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
