Markku ”Pakku” Ruutu on pitkän linjan ja syvien rivien kuoromies, josta voi sanoa, että hän on mieskuorolegenda jo laulaessaan. Sellaiseen johtopäätökseen tulin haastatellessani Pakkua ja ottaessani selvää hänen taustoistaan. Tämä haastattelu avaa lukijalle perusteita tuohon valitsemaani otsikkoon.
Mistä kasvoi laulumies Pakku?
”Teit´ isäin astumaan.”
Polkuni laulumieheksi oli rakennettu jo kolmen aiemman sukupolven aikana. Kaikki sukumme miespuoliset jäsenet (14 kpl) olivat olleet 85 vuoden aikana Ylioppilaskunnan Laulajissa (YL) ennen minua. Pyrkiessäni YL:ään kuorossa olivat jo kaikki kolme veljeäni eli Tapani, Petri ja Harri.
Ennen YL:ään pääsemistä olin kyllä ollut muutamia vuosia mukana sen toiminnassa tavalla ja toisella. Järjestin 16 vuotiaana YL:n konsertit Porissa ja Raumalla saaden sen seurauksena YL:n impressaariomerkin. Kuoron laulajana merkin saaminen ei olisikaan enää ollut mahdollista. Sitten vielä vuonna 1965, jolloin veljeni Tapani ja Petri olivat jo YL:n jäseniä, keräsimme Porissa veljeskvartettikeikoilla rahaa YL:n kolmatta Amerikan matkaa varten. Asiaa hyvin tuntevat lähteet kertovat, että ainoa syy ylioppilaaksi vääntäytymiseeni oli halu päästä YL:ään.
Millaiseen maailmaan pääsit tullessasi valituksi YL:n laulajaksi?
Päästyäni syksyllä 1968 YL:ään sain kokea valtavasti hienoja asioita: Amerikan matka 1969, ensimmäinen Kullervo-levytys Englannissa 1970, Kaukoidän kaksi matkaa 1976 ja 1984, Keski-Euroopan matka 1977, jälleen Amerikan matka 1980-luvulla sekä huipentumana YL:n 100 vuotisjuhlat tapahtumineen 1983. Toimin puheenjohtajana vuosina 1979 – 1983, joten juhlavuosi avasi ainutlaatuisia yhteyksiä suomalaisen kulttuuriväen kanssa ja iäti jatkuvaa toveruutta keskeisten järjestelykavereiden kanssa.
Musiikillisella puolella suurimpia elämyksiä olivat mm. Kullervo-sinfonian ensilevytys Paavo Berglundin johdolla, ”YL joululaulattaa” levytys Mauno Konttisen johdolla , mikä toi YL:lle kuoron ensimmäisen kultalevyn. Seuraava kulta tulikin sitten Martti Talvelan kanssa tehdystä kansanlaululevystä. Edelleen suuri kokonaisuus oli Einojuhani Rautavaaran ”Elämän kirjan” tilaaminen säveltäjältä ja sen levyttäminen.
Yksi ikimuistoinen keikka oli Tamminiemessä presidentti Kekkosen luona. Kun lauloimme Bergmania ”kun on oikeen hulivililuonto, niin istuu vaikka linnas ennen kun makaa lauralla ja puukoon haava rinnas! ”, vastauspuheessaan herra presidentti totesi meidän olevan oikeassa: ”Mieluummin istun linnassa!”
Yksi ennalta arvaamattoman merkityksen saanut päätöksemme oli järjestää YL:n ensimmäinen joulukonsertti Tuomiokirkossa vuonna 1979. Päätös syntyi pienellä porukalla bussissa paluumatkalla kotiin Lahden ristin kirkon konsertista. Sittemmin näistä konserteista on kasvanut valtava, Suomen suurin joulun ajan yleisötapahtuma. Sama perinne monistui sittemmin myös Laulu-Miehiin.
YL tarjosi 21 aktiivivuotenani ainutlaatuisen mahdollisuuden kouluttautua organisointitehtävissä puheenjohtajana, tiedotussihteerinä, kirjanpitäjänä, edellä mainittujen Kaukoidän ja lukuisten muiden matkojen järjestelyissä sekä aktiivikauden jälkeen vielä yli 20 vuotta tilintarkastajana.
Ikimuistoinen kvartettilaulun korkeakoulu olivat yli 200 keikkaa ”Veljet”-kvartetissa vuosikymmenen ajan.
”Äänialaltaan baritonina ja kuorossa 1. bassona, mutta oikeastaan helden- eli sankaritenorina Markku Ruudun ääniaines on osoittautunut harvinaislaatuiseksi. Laulu-Miehet on saanut todistaa mm. Invadit omnes -soolon tyrmäävää läpäisyvoimaa Carl Orffin teoksessa Sunt lacrimae rerum. Paitsi raakaa voimaa Pakun äänessä on todistettavasti ollut myös harvinaista, lihasmuistiin perustuvaa yhden äänen säveltason lukitsemiseen tarvittavaa ankkuroitumisominaisuutta. Muistan Erik Bergmanin Warum Nicht –teoksen, jossa 1. basson tulee pitää pienen oktaavin a-sävel huojumattomana annetussa sävelkorkeudessa 5 minuuttia ja 30 sekuntia, läpi koko sävellyksen sen ensimmäisestä tahdista viimeiseen. Tempun vaativuudesta saa edes jonkinlaisen käsityksen jos vertaa sitä viisi ja puoli minuuttia kestävään ristiriipuntaan renkailla. Warum nichtiä voitiinkin esittää vain, mikäli Pakun tiedettiin varmuudella osallistuvan keikalle.” by Matti H.
Millaisia muistoja nousee puheenjohtajakausiltasi?
Lähes ensimmäinen tehtävä puheenjohtajana yhdessä nykyisenkin laulajaveljeni Petteri Walldénin kanssa syksyllä 1979 oli Matti Hyökin ”houkutteleminen” YL:n johtajaksi. Se projekti oli lopulta melko helppo, sillä Harald Andersen sekä Ensti ja Erkki Pohjola olivat ennakkoselvitystyössämme todenneet hänet ainoaksi oikeaksi valinnaksi YL:n johtajaksi. Eikä Matti pistänyt edes hanttiin!
Kuoro valmisteli 100-vuotisjuhliin 4 konsertin kokonaisuuden. Ohjelmassa olivat kaikki keskeiset suomalaiset säveltäjät Sibeliuksesta Bergmaniin ja Rautavaaraan, jonka teos Runo 42 oli huikean mieliinpainuva ”kuoro-ooppera”. YL aloitti noina vuosina Matti Hyökin johdolla myös mieskuoromusiikin kansallisgallerian tänä päivänäkin jatkuvan levytysprojektin. Ensimmäinen levytyskokonaisuus sisältäen Toivo Kuulan koko mieskuorotuotannon esitettiin Olavinlinnan lavalla 1983.
Miten päädyit Laulu-Miehiin?
Laulajavuoteni YL:ssä päättyivät vuonna 1989 pankkikriisin alettua ja jouduttuani sen selvitystehtäviin. Istuin tuolloin taas kerran YL:n harjoituksissa ja totesin, että kolmen asian (Työ, perhe ja YL) yhdistelmää on liian vaativa hallita. Yhdestä piti luopua ja se oli 21 vuoden jälkeen YL.
Yhteinen matka YL:n kanssa jatkui kuitenkin vielä aina koronavuotta edeltäneeseen kevääseen 2019. Sitä edeltäneiden 36 vuoden ajan järjestimme pienellä seniorijoukolla YL:n vapputarjoilut Ullanlinnanmäelle. Ympyrä oli tavallaan tullut täyteen ja vastuu tradition jatkumisesta on siirtynyt nyky-YL-lle.
Polkuni Laulu-Miehiin kulki 15 vuoden laulutauon jälkeen silloisen puheenjohtajan Juha Lappalaisen kautta ja myötävaikutuksella. Useiden vuosien ajan hän oli houkutellut minua mukaan Laulu-Miehiin taka-ajatuksella, että voisin osallistua korporatiiviseen (= hallinnolliseen) toimintaan. Niinpä jäätyäni eläkkeelle lokakuussa 2008 aloin laulaa aktiivisesti Laulu-Miehissä. Kesti peräti kaksi kuukautta ja huomasin tulleeni valituksi puheenjohtajan tehtävään. Uskoa hyvään tulevaisuuteen lisäsi se, että Matti Hyökki oli kuoron taiteellinen johtaja ja riveissä istui lukuisia mieleisiä laulajaveljiä menneiltä vuosikymmeniltä. Heidän kanssaan olimme kiertäneet maat ja mannut Kaukoidästä Amerikan länsirannikolle ja kaikkialla siinä välissä. Oli helppoa kääriä hihat ja ryhtyä puuhaan.
”Puheenjohtajan ja taiteellisen johtajan yksituumaisuus on työrauhan säilymisen kannalta olennaista. Ohjelmisto ja taiteellinen tavoitteellisuus ovat aika ajoin nostattaneet vastalauseita Laulu-Miehissä. Pakulla oli puheenjohtajakautenaan kanttia toimia ukkosenjohdattimena ja rohkeutta vetää rajaa tarvittaessa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta oli mm. ilmaa puhdistava kommentti laulajalle, joka sitkeästi ja äänekkäästi oli jo jonkin aikaa protestoinut lauluvalintoja ja opeteltavien stemmojen määrää: ”Ossi (nimi muutettu)! Sinä olet väärässä kuorossa!” by Matti H.
Mieleenpainuvimpia muistoja Laulu-Mies-ajalta
Seurannut 9 vuoden puheenjohtajuusaika 2009 – 2017 oli unohtumatonta ja tapahtumarikasta aikaa. Aluksi aloitimme joulukonserttikiertueet maaseudulle. Teimme kuoroamme tunnetuksi laajasti maakunnissa aina Oulua ja Kuusamoa myöten. Saimme myös konserttien avulla vahvistetuksi kuoron vuotuista taloutta. Kotimaan jokasyksyiset konserttimatkat ovat olleet hieno traditio laulajaveljiä yhdistävänä tekijänä ja kuoron tunnetuksi tekemisessä Suomen eri osissa. Matkoilla olemme saaneet kokea, että kuoromme on ollut poikkeuksetta hyvin odotettu konsertoija ja salit sekä kirkot ovat olleet lähes poikkeuksetta aivan täysiä.
Matkojen yksi hieno ominaispiirre on ollut, että kuoromme huipputason asiantuntijat ovet pitäneet bussimatkoilla oman alansa esitelmiä samalla, kun olemme saaneet loppumatkasta nauttia maittavia paluuoluita. Myös bussimatkojen ”viihdepuoli” on hoidettu sen alan osaajien toimesta mallikkaasti.
Mieleenpainuvin vaihe kuitenkin oli vuodet 2014 – 2015 eli Laulu-Miesten 100-vuotisjuhlat monipuolisine tapahtumineen ja Japanin matkan valmistelu.
Japanin matka jäi mieleen hyvässä ja pahassa
Tässä Laulu-Miesten albumista muutama kuva ikimuistoiselta kuoron 100-vuotisjuhlaan liittyneeltä Japanin matkalta.
Japanilaiseen kulttuuriin tutustumassa temppelissä. Mukana mm. veljekset Petri ”Pepe”, Harri ”Hatti” ja Markku ”Pakku” Ruutu.
Kuorolaulu on parhaimmillaan myös sukupolvien kohtaamista. Kullervo laulettiin japanilaisten kanssa, joten kuoron keski-ikä putosi merkittävästi. Hyvin mennyttä konserttia kannatti juhlia.
Se matka meni tosin osaltani pipariksi ja sain ihailla sairastumiseni johdosta Tokion nähtävyyksiä kolmen viikon ajan.
Mitkä ovat tällä hetkellä tunnelmasi puheenjohtajakaudeltasi Laulu-Miesten operatiivisena vetäjänä?
Noiden vuosien aikana sain etuoikeuden työskennellä hienojen kavereiden kanssa suuren juhlan ja ikimuistoisen matkan valmistelussa. Koko juhlavuoden valmistelun ajan pidin kädet ”kyynärpäitä myöten ristissä” ja olin kiitollinen siitä innosta ja taidosta, jolla kaikki juhlien ja matkan valmisteluun osallistuneet laulajaveljet toimivat. Syntyi juhlalevy, harjoittelimme upean juhlakonserttikokonaisuuden, teimme hienon 100-vuotishistoriakirjan ja remontoimme Laulu-Miesten perinteikkään juhlasalin. Piste i:n päälle oli, kun esiintymisemme saivat erinomaiset arvostelut. Laulu-Miehet oli jälleen ottanut asemansa yhtenä parhaista suomalaista mieskuoroista.
Kiitos vielä jokaiselle laulajalle teidän panoksestanne yhteiseen onnistumiseen.
Mikä saa sinut jatkamaan laulamista Laulu-Miehissä?
Tähän on selkeästi kolme perustetta:
- Olen ollut etuoikeutettu sen suhteen, että olen saanut työskennellä Matti Hyökin kanssa aina vuodesta 1979 saakka. Hänen innostava ja taitava johtamisensa saa jokaisen harjoituksen tuntumaan erityiseltä ja kotimatka menee illan tapahtumia hyvillä mielin ajatellen. Hän on myös johdattanut meidät hienoihin taiteellisiin voittoihin niin konserttilavoilla koti- ja ulkomailla kuin äänityksissä. Tätä yhteistoimintaa haluan jatkaa. Hienot konsertit ja esiintymiset ovat lopultakin harrastuksemme suola ja sokeri.
- Toinen asia ovat hienot laulajaveljet. He muodostavat sosiaalisen, alati kasvavan ystäväpiirini 1960-luvun lopulta lähtien tähän päivään ja toivottavasti myös tulevaisuuteen. Niin ilossa kuin surussa olen saanut ja uskon saavani heidän varauksettoman tukensa.
- Ja sitten vielä tärkein eli musiikki. Suomalainen ja kansainvälinen mieskuoromusiikki on rikastuttanut laulajauraani monella tavalla. Lauluja lienee opeteltuna ja laulettuna paljon yli 1000. Vielä tänäkin päivänä laulaminen tuo uusia elämyksiä, kunhan vain ensin jaksan opetella oman osuuteni lauluista.
Mitä odotat tulevilta laulukausilta?
Toivon, että saan olla mukana samassa menossa vielä monta vuotta. Lisää konsertteja, matkoja ja karonkkoja, kun koronasta ollaan lopultakin pääsemässä eroon.
Miksi suosittelet Laulu-Miehiä muille?
Edellä olevaan tekstin luettuaan jokainen ymmärtää perusteluni varauksettomille suosituksilleni. Voisi sitä huonomminkin aikansa viettää ? Tulkaa mukaan hienoon ja korkeatasoiseen harrastukseen!
Lopuksi haluan kiittää kaikkia laulajaveljiäni kaveruudestanne.
Haastattelijana ja jutun kokoajana toimi Laulu-Miesten sometiedottaja Asko Leppilampi
