Mikä (laulu)mies -sarjassa esitellään kuoromme laulajia omissa rooleissaan maineikkaan Laulu-Miehet -kuoron riveissä. Nyt on vuorossa uusi puheenjohtajamme Arto ”Artsi” Helenius, joka laulaa Laulu-Miehissä syvimpien 2-bassojen rivissä. Kuoromme isännän tehtävät vaihtuivat muutamaa astetta haastavammiksi, mutta tämä kookas partasuu on tottunut haasteisiin työssään Teollisuusliitossa kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntijana.
Onneksi olkoon ”Artsi” Helenius valinnastasi Laulu-Miehet -kuoron hallituksen puheenjohtajan tehtävään. Meitä kuorolaisiakin kiinnostaa millaisen laulajan tien olet käynyt päätyessäsi kuoromme hallinnolliseksi johtajaksi. Minä haastattelijana halusin selvittää millaisesta taustasta kuoroveljeni on ponnistanut meidän muiden Laulu-Miesten 2-bassojen isojen poikien rinnalle takariviin? Taustaselvityksessä kävi ilmi, että minähän olen kuunnellut tuon silloin kitaristi-laulajana esiintyneen teinipojan musiikkia. Kukapa meistä vähän iäkkäämmistä ei muistaisi suosikkikappaletta ”Se jokin sinulla on”?
Mikä (laulu)mies? Esittelyssä puheenjohtaja Artsi Helenius
”Ulkomaitten osalta olemme viritelleet uusia hankkeita Hampuriin ja salaperäiseen Aasiaan jo valmiiksi linjatun vuoden 2023 maaliskuussa toteutettavan Japanin kiertueen lisäksi.”
Kerro omasta (mieskuoro)taustastasi eli mikä laulumies?
Musiikki on ollut elämässäni pitkään harrastuksena. Poikasena, taisin olla 13-14 perustimme ensimmäistä bandiä. Olimme saaneet ”3 soinnun herätyksen” ja rokkia piti päästä soittamaan. Luulen, että itselläni se oli hyvä vaihtoehto. Mukana harrastusvalikoimassa oli urheilua eli karatea, jääkiekkoa ja jalkapalloa yms., mutta kun nuorella miehellä on se mahdoton halu punkea esiin seisomaan vaikka päällään, niin soittajana pääsi esiintymään.
Muutamien kombojen jälkeen sijoituimme vuonna 1979 silloisella bändillämme Suosikki-lehden ”Rock kuningas” -kilpailussa niin hyvin, että meille tarjottiin levytyssopimus sekä ohjelmatoimisto myymään keikkoja.
”Frankie & the Lovers esitti ylivoimaisesti parhaan lava-shown, lähinnä teen-rockia esittänyt Frankie oli esiintyjänä ehdottomasti paras. Liikettä, menoa tyyliä!” (haastattelijan löytämä lainaus vuonna 1979 pidetyn kilpailun tuomariston arvioinnista).
Pääsin siis tekemään ensimmäistä levyäni 16-kesäisenä ja kiertämään Suomea. Pari vuotta tätä hauskaa kesti. Soittamisen jäljet kyllä näkyivät koulutodistuksessa, mutta ajokortti-ikään tullessa oli suurin into pois ja haaveet keikkamuusikosta kokeiltuna.
Sitten tulivat ylioppilaskirjoitukset ja sotaväet, jolloin laulamiset jäivät. Muutaman välivuoden jälkeen pääsin yliopistoon ja siellä melkein ensimmäisissä fuxi-bileissä törmäsin nykyiseenkin laulajaveljeeni Eero Katajavuoreen, joka värväsi minut ja samalla kerralla myös Vuorialhon Tompan tulemaan Ylioppilaskunnan Laulajien pääsykokeisiin. Minä en tuolloin tuota kuoroa tuntenut, mutta kun siellä oli kuulemma kaikkea mukavaa, niin lähdinpä sitten soitellen sotaan. Pääsimme molemmat läpi, vaikka itselläni oli vielä keuhkoputken tulehdus alkamassa. Piti vain laulaa mitä pyydettiin, kun maestro Matti Hyökki soitteli flyygelillä malliksi. Vasta myöhemmin ymmärsin, että olisi pitänyt jännittää, kun kokeesta reputettiin useimmat kokeilijat. No siitä alkoi noin 8 vuoden ura kakkosbassona Ylioppilaskunnan Laulajissa.
Jäin YL:n kuorosta pois, kun valmistuin oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Ruuhkavuodet ja ura veivät kaiken ajan ja pelkkä peesaaminen ei tuntunut hyvältä. Kävin joka joulu konsertissa ja kaikissa vuosijuhlissa uhoamassa, että kohta on paremmin aikaa palata riviin. Palaamatta jäi. Sitten useamman yrityksen jälkeen vanha YL-kaverini Juha Lappalainen, joka silloin oli Laulu-Miehissä puheenjohtajana, sai minut vuonna 2008 houkuteltua Laulu-Miesten talolle laulukokeeseen. Kuinka ollakaan siellä oli samainen Matti ja suuri osa entisiä YL-listejä, myös Katajavuoren Eero, paikalla. Oli kuin olisin hypännyt entiseen riviin. Sen verran maailma oli minua muuttanut, että tulin osoitetuksi alempaan stemmaan ja muutamissa tutuissa lauluissa piti opetella painamaan alas vaikka ennen menin ylös.
Laulumiehissä olen ollut siitä lukien rivilaulajana, lipunkantajana, isäntänä ja nyt puheenjohtajana.
Miten kotiväki on suhtautunut siihen, että olet niin paljon poissa kotoa laulamisen vuoksi?
Kotiväki ei ole harrastuksestani huonoa tykännyt. Sanoipa vaimoni joskus, että hän pitää siitä miehestä, joka tulee harjoituksista kotiin hyväntuulisena.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi laulumies-ajaltasi?
Parasta on kiertuebussimatkat.
Millä mielellä olet aloitellut kauttasi legendaarisen Laulu-Miesten puheenjohtajana?
Tämänhetkinen haasteeni on tietysti täyttää ne saappaat, joita edeltäjäni ovat jättäneet. Kuoron eteen pitää tehdä monenmoista. Mm. kiinteistöömme liittyvät asiat työllistävät puheenjohtajaa ja hallitusta yllättävän paljon. Onneksi aina löytyy aisapari tai vastuunkantajia, joten edes puheenjohtajaa ei jätetä yksin. Jatkuvasti uudistuva ohjelmistomme ja tulevat konserttisuunnitelmat antavat monenmoista opeteltavaa, joten musiikillisiakin haasteita riittää sopivasti.
Mitkä ovat suurimmat laululliset odotuksesi lähivuosina? Entä hallinnolliset?
Laulamisen ja uuden musiikin opettelun väitetään pitävän aivot terveinä, joten on hyvä jos tulevinakin aikoina löytyy kiinnostavaa musiikkia. On myös mukava laulaa pienyhtyeissä ja kvartetissa. Sitä kyllä voisin harrastaa nykyistä enemmänkin. Bändi, josta yllä mainitsin, pitänee viimeistään 45-vuotissession jonkin vuoden päästä, joten kyllä rock’n’roll pitää kantaa mukana.
Hallinnollia haasteita Laulu-Miehillä on aina. Meillä on veljien hankkimat tilat, joita on huollettava ja ravintolatoimintaa, josta on omat murheensa. Kuoron taloutta pitää aina välillä koittaa kartuttaa muutenkin kuin konserttien avulla, sillä musiikkilautakunta keksii kyllä erinäisiä taiteellisia rahanreikiä, jotka tulisi voida kattaa.
Ehkä kaikkein maallisin toive olisi kuitenkin kunnon karonkka, pitkästä aikaa. Sellainen ehkä onnistuu jo syksyllä. Edellisistä riekkujaisista tulee silloin jo pari vuotta.
Kerroit, että Laulu-Miehet matkusteleekin kohtuullisen paljon. Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuudessa?
Kotimaan osalta mietinnässä on ollut Länsi-Suomi sekä Pohjanmaa. Tällöin kyseeseen tulisivat lähinnä viikonloppureissut. Ulkomaitten osalta olemme viritelleet uusia hankkeita Hampuriin ja salaperäiseen Aasiaan jo valmiiksi linjatun vuoden 2023 maaliskuussa toteutettavan Japanin kiertueen lisäksi.
Kuoro on käynyt myös melko tiheästi aurinkorannikolla Espanjassa. Sinne on hyvät suhteet ja muutaman konsertin kiertue ja pari välipäivää niille on suhteellisen helppo järjestää. Viimeksi meillä oli paljon kuulijoita siellä. Esim. Malagan katedraalissa oli yli 800 lipun lunastanutta vaikka lippumaksu oli ”vapaaehtoinen”.
Miten olen kokenut laulamisen Laulu-Miehissä?
Kuoro on sopinut hyvin omaan harrastusrepertuaariini. Joskus on ollut työesteitä, mutta se ei haittaa kun rivissä on monta lahjakasta laulajaa. Porukka, joka kuoroissa viihtyy, on mielestäni keskimääräistä mukavampaa.
Kuoroelämän suurimpia herkkuja ovat tietysti esiintymiset, karonkat ja ne legendaariset kiertuebussimatkat, joissa saa kerättyä vitsivarastonsa täyteen ja nauraa itsensä terveeksi.
Näyttää siltä, että voisit suositella laulamista myös muille? Miksi?
Kuorolaulu ja lavaelämä tekevät ihmisen terveemmäksi, voimakkaammaksi ja nuoremmaksi. Saa tulla kokeilemaan pitääkö tämä paikkansa.
Kuoromme harjoittelee, kun koronasta selvitään, maanantaisin klo 18-21. Seuraa ilmoitteluamme kuoromme sivustossa https://laulumiehet.fi/
Tervetuloa koelauluun!
Haastattelijana ja jutun kokoajana toimi kuoron somevastaava ja tiedottaja Asko Leppilampi.
