Lahjoittanut kuorolle taiteilija Wilho Sjöström
Wilho Sjöström (1873–1944)
Heikki Klemetin, Artur Siegbergin, L.Arvi P.Poijärven, Albin Rautavaaran ja Arvi Wartiovaaran muotokuvien tekijä
Iisalmessa 7-lapsiseen perheeseen syntynyt Frans Wilhelm (Wilho) Sjöström kuului suureen kulttuurisukuun. Isä Alfred oli lääninagronomi ja äiti Sigrid Lagus, Iisalmen kirkkoherran tytär. Omapäisen Wilho-pojan koulunkäynti oli takkuista; kotikoulun ja kansakoulun jälkeen ruotsinkielinen Wilho otettiin ensin Kuopion klassillisen lyseon 3. luokalle ja vähän myöhemmin Savonlinnan reaalilyseon 5. luokalle, mutta molemmista kouluista Wilho erosi kesken vuoden. Yhdessä vaiheessa todistuksessa oli jopa piirustuksessa nelonen. Parhaiten Wilho Sjöström viihtyi Savonlinnan ympäristössä luontoretkillä maalaamassa koulun saksan ja ranskan kielen lehtorin Robert Lindgrenin ohjauksessa. Vanhemmat yrittivät kaikin tavoin saada Wilho-poikaa kiinnostumaan ”oikeista töistä”, mutta pitkän taivuttelun jälkeen hänet vihdoin lähetettiin Ateneumiin, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun 1891. Lahjakkuus havaittiin, ja Sjöström hyväksyttiin valmistavalle luokalle jo 1892 lopulla. Tässä yhteydessä hyväksymisen ehtona olleet pakolliset työt jäivät tekemättä, jonka seurauksena Wilho Sjöström kohun saattelemana erotettiin Taideyhdistyksen koulusta.
Protestina seitsemän Sjöströmin opiskelutoveria erosi myös koulusta, ja yhdessä he päättivät perustaa uuden taideluokan, ja opettajaksi saatiin jo keväällä 1893 itse Akseli Gallen-Kallela. Tämän episodin myötä Sjöström päätyi Gallen-Kallelan yksityisoppilaaksi. Wilho Sjöström on myöhemmin arvioinut Gallenin opetusta itselleen kaikista merkittävimmäksi.
Syksyllä 1894 Sjöström oli jo matkalla Pariisiin, ja Ranskassa hän opiskeli ahkerasti ja menestyikin kolmen seuraavan vuoden aikana. Sieltä matka jatkui kotimaan jälkeen Tanskaan, ja taas onni jatkui etevien opettajien ohjauksessa.
Vuosi 1902 oli monin tavoin tapahtumarikas vuosi. Alkuvuonna Viitasaarella Sjöström oli mukana järjestämässä iltamien avulla ”routavuosien” vastapainoksi isänmaallisia iltamia. Erään kerran hän tovereineen halusi esittää sen ajan hitin eli Genetzin ”Herää Suomi” kvartetilla. Juhliin ilmoittautui myös silloinen Vaasan läänin kuvernööri Knipovitsh. Puheet oli kielletty, samoin isänmaalliset laulut, jonka takia ohjelmat tarkastettiin etukäteen. Nimismies Durchmanille vahvistettiin, että määräyksiä noudatetaan. Esityksen jälkeen nimismiehen kasvot punoittivat, mutta kunniapaikalla istunut läänin kuvernööri suvaitsi taputtaa esityksille, hänhän ei ymmärtänyt esityksistä sanaakaan.
Syksy 1902 merkitsi nuorelle taiteilija Wilho Sjöströmille ensimmäistä suurta voittoa. Taiteilijain syysnäyttelyyn Ateneumiin häneltä hyväksyttiin kaikki neljä itse ehdottamaansa teosta, ja ne asetettiin näyttävästi itsensä Albert Edelfeltin töitten rinnalle. Tämän lisäksi Sjöström voitti näyttelyn ensimmäisen palkinnon, ja hänen yksi maalauksensa ostettiin Ateneumin kokoelmiin.
1900-luvun alussa Sjöström vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen johtavista taidemaalareista, erityisaloina maisemamaalaus, veden kuvaaminen sekä muotokuvien teko. Ahkera työskentely ja vaikutelmat mm. Pariisissa ja Firenzessä tarttuivat viiveellä Sjöströmin kuviin. Hän oli ensimmäisiä maalareita, jotka aloittivat yksityisnäyttelyt vuodesta 1909 Helsingissä. Sitä ennen taiteilija oli mukana vuosittain yhteisnäyttelyissä Suomessa ja useissa Euroopan maissa. Luetteloituja Sjöströmin maalauksia on yli 730 työtä.
Wilho Sjöströmillä oli varsinaisten muotokuvien ja kasvokuvien tekijänä herkkä silmä ja kyky muotoilla maalattavan henkilön keskeiset piirteet. Hän hyödynsi usein valokuvia tarkan havainnoinnin apuna. Mieluiten hän kuitenkin ikuisti kankaalle henkilöitä, joiden ilmeitä ja eleitä hän oli ehtinyt kaikessa rauhassa seurata. Näin oli laita myös Laulu-Miesten merkkihenkilöiden kasvokuvissa vuosien 1920–43 aikana. Näitä valitsemiaan merkkimiehiä ja laulajaveljiä Sjöström seurasi Laulu-Miesten suuren kuoron jäsenenä ja sittemmin kannattajajäsenenä ja myös Urisevien Ukkojen jäsenenä.
Näiden ohella pitää muistaa upeat Selim Palmgrenin (1938) ja Leevi Madetojan (1941) muotokuvamaalaukset Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa.
Professori Wilho Sjöström ehdittiin valita lokakuussa Laulu-Miesten kunniajäseneksi, julkaistavaksi kuoron vuosijuhlassa 8.12.1944, mutta Sjöström kuoli marraskuussa 1944.
Yksi Laulu-Miehille aiottu kasvokuvamaalaus jäi taiteilijalta keskeneräiseksi.
Albin E. ”Jolli” Rautavaara (1873–1941)
Jolli syntyi myös Ilmajoella Gustaf Jernbergin musikaaliseen perheeseen, hän oli Wäinö Rautawaaran nuorempi veli. Albin E. Rautavaarasta tuli ensin valmiina varatuomarina oikeusministeriön kansliapäällikkö, sitten oikeusministeri 1938–39, ja vielä tasavallan presidentin kansliapäällikkö 1931–41.
Jolli Rautavaara lauloi opiskeluaikana Ylioppilaskunnan Laulajissa sekä Suomen Laulussa, ja hän liittyi Laulu-Miehiin 1921. Hän oli kuorossa kahteen otteeseen, ja toimi puheenjohtajana 1931–32.

Albin E. Rautavaaran muotokuva, 1940
Öljymaalaus kankaalle, 64×54 cm
Photo ©: Arno Rautavaara
Teokset
- Viktor Malmberg: Jean Sibeliuksen rintakuva
- Wilho Sjöström: Heikki Klemetin muotokuva
- Wilho Sjöström: Artur Siegbergin muotokuva
- Ragnar Ekelund: Selim Palmgrenin muotokuva
- Väinö G. Saikko: Emil Genetzin muotokuva
- Sigurd Wettenhovi-Aspa: Jean Sibeliuksen muotokuva
- Sulo Mäkelä: Toivo Kuulan reliefi
- Toivo G. Tuhkanen: Wäinö Rautawaaran muotokuva
- Hugo Backmansson: Robert Kajanuksen muotokuva
- Wilho Sjöström: L. Arvi P. Poijärven muotokuva
- Wilho Sjöström: Arvi Wartiovaaran muotokuva
- Wilho Sjöström: Albin E. Rautavaaran muotokuva
- Erkki Tilvis: Martti Turusen muotokuva
- Erkki Tilvis: Armas Maasalon muotokuva
- Pasi Tammi: Matti Hyökin muotokuva