Toivo Gideon Tuhkanen (1877–1957)

Wäinö Rautawaaran muotokuvataulun tekijä

Toivo Tuhkanen syntyi opettajaperheeseen, kävi Hämeenlinnan lyseota, mutta keskeytti lukion siirtyäkseen Helsinkiin Suomen Taideyhdistykseen piirustuskouluun 1897, ensin valmistavalle luokalle ja sitten malliluokalle 1898 -1902. Ohjaajana oli mm. Helene Schjerfbeck. Toivo harjoitteli jo kouluaikana öljyvärimaalausta, ja kuvitti useita isänsä oppikirjoja. Ei siten ollut ihme, että Tuhkanen sai heti alussa töitään Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn Ateneumiin 1897 alkaen.

Opiskeluajan kirjailijatuttavia olivat mm. Toivon vanhemman veljen Usko Tuhkasen luokkatoverit Hämeenlinnan lyseosta Eino Leino ja Larin-Kyösti.

Opintojensa jälkeen Tuhkasta ei enää innostanut vauhdikas taiteilijaelämä, vaan hän vakiintui ja ryhtyi opettajaksi. Ensin Helsingin lyseossa ja sitten Helsingin normaalilyseossa Toivo Tuhkanen toimi kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana, ja pätevyyden hankittuaan hän sai piirustuksen vakituisen lehtorin viran Norssissa.  1900-luvun ensimmäiset kaksi vuosikymmentä Tuhkanen maalasi vapaa-aikanaan ja kesäisin öljyväreillä, enimmäkseen maisemia sekä alttarimaalauksia. Ulkomaiset opintomatkat liittyivät koulun piirustuksen opetukseen.

Kesällä 1909 pidetty maalauskurssi Kajaanin kesäpaikassa johti opiskelija Martta Rechardtin ja Toivon Tuhkasen kihlaukseen. Nuoripari asui ensin Toivon työn takia Helsingin keskustassa, mutta nelilapsiseksi kasvanut perhe muutti sitten 1920-luvulla Oulunkylään.

Tuhkasen perhe viihtyi entistä enemmän Kajaanin – Sotkamon alueella, joten he päätyivät hankkimaan omistukseensa yhdessä tuttavaperheen kanssa Hövelön tilan Paltaniemeltä, Martan kotitalon lähistöltä 1922.

Tällä Hövelöllä on merkittävä historia: torppa kuului vähän aikaa Elias Lönnrotille 1834. Maanmittari Anders Lönnbom osti torpan 1859, ja laajensi Hövelön isoksi tilaksi, jossa perhe ja pojat Kasimir ja Eino Leino varttuivat, kunnes muuttivat työn ja koulun takia Hämeenlinnaan.

Toivo Tuhkanen suuntautui yhä monipuolisemmin öljymaalaukseen ja muotokuvien tekoon. Hän halusi palata Italian Firenzeen. Vaiherikas matka toteutuikin 1906 varsinaisena seikkailuna. Tästä kertoo Tuhkasen pojanpojan Totti Tuhkasen blogikirjoitus vuodelta 2015/2024.

”Toivo Gideon oli haaveillut paluusta Firenzeen, jonne hän matkasi ensimmäisellä stipendillään vuonna 1903. Italia oli muokannut syvästi hänen taidekäsitystään ja tehnyt hänestä ulkoilmamaalarin. Nyt hän palasi kaupunkiin etsimään ystäväänsä ja koulutoveriaan Gustaf Larsonia eli runoilija Larin-Kyöstiä. Runoilijan pelättiin menehtyneen tai joutuneen vaikeuksiin, kun aiemmin säännöllinen yhteydenpito kotimaahan oli katkennut.

Muutamissa suomalaisten taiteilijoiden suosimista pensionaateista ja ruokapaikoista muistettiin Larsonin ehkä poikenneen. Varmaa tietoa ei ollut. Neuvottiin etsimään hospitaaleista…

Monivaiheinen, kirjallisten ystävien tuella tehty jäljitys johtaa tunnettuun, pahamaineiseen hermoparantolaan. Huonokuntoinen runoilija löytyy parantolasta.

Tuhkanen saa Larsonin mukaansa ja vaiherikas kotimatka alkaa. Levottomassa tilassaan Larin-Kyösti on hankala matkakumppani, mutta Toivo estää kaikki aikeet junamatkan ja myös laivamatkan aikana.

Suomessa runoilija Larin-Kyösti kokoaa kuitenkin itsensä ja voimansa. Keskeisen osan arvokkaasta tuotannostaan Larin-Kyösti luo vielä tämän dramaattisen Firenzen matkan jälkeen.”

Noin vuodesta 1928 lähtien muotokuvamaalaus tuli tärkeäksi osaksi Tuhkasen taiteilijan elämää. 1930 lähtien Toivo valmisti useita muotokuvia työtovereistaan sekä näiden perhepiiristä. Muotokuvia valmistui myös mm. Helsingin yliopistolle. Tärkeä toimeksianto oli Sibeliuksen muotokuvan maalaaminen omaan oppilaitokseen Hämeenlinnan lyseoon. Sessioista valmistui useita maalauksia, joista tärkein on signeerattuna Hämeenlinnassa. Sibelius osallistui tyttärensä kanssa muotokuvan paljastustilaisuuteen keväällä 1930.

Toivo Tuhkanen harrasti lapsesta saakka musiikkia, soitti viulua, ja hän oli Laulu-Miesten suuren kuoron jäsen ja kannattajajäsen.

 

Wäinö Rautawaara (1872–1950)

Ilmajoella syntynyt Gustaf Wäinö Rautawaara, nimismies Gustaf Jernbergin poika, kävi kanttori-urkurikoulun 1894 sekä Musiikkiopiston 1894 – 96.  Opintomatkoja hän teki Italiaan, ja valittiin sen jälkeen laulun opettajaksi Vaasan musiikkiopistoon 1902 – 1919. Hän siirtyi virkavapaalla Helsinkiin, ja tuli musiikin opettajaksi Helsingin konservatorioon. Rautawaara toimi kanttorina ja ’musiikkitirehtöörinä’ Helsingin Suurkirkossa 1924 – 48.

Rautawaara kutsuttiin Laulu-Miehiin 1920, ja hänet valittiin saman tien laulunjohtajaksi. Hänen johtaja-aikanaan 1920 – 30 useat säveltäjät kuten Sibelius ja Madetoja vierailivat kuoron harjoituksissa, omien teostensa esityskuntoon hiomista varten. Rautawaara johti kuoron ensimmäiset levytykset 1928.

Wäinö Rautawaara nimitettiin kuoron kunnialaulunjohtajaksi 1940.